— Osaatteko Moulin-Rougeen?
— En, — vastasi entinen munkki viattomasti.
— Oh, sehän on puolustamatonta! … Jos olisitte tunteneet paikan, olisitte tehneet minulle suuren palveluksen.
- Minähän voin sinne silti mennä illalla, jos siitä on jotain hyötyä.
— Tietysti. Lähtekää sinne illalla! Minä lähtisin sinne mielelläni itse, vaan kun en tiedä millaista siellä oikein on, en uskalla. Viipykää siellä loppuun saakka ja syökää illallista että saan tietää millaista ruokaa siellä tarjotaan. Huomisaamuna voitte minulle kertoa kaikki jos ette ole kovin väsyksissä. Hyvää yötä! Hauskaa matkaa.
Etienne lähti Place-Blancheen.
Hän ajatteli luostarin paastoja ja sitä luurankoa, joka hiljaa kuiskasi munkeille: »Sinä, joka minua katselet, olet muutamana päivänä tuleva minun kaltaisekseni!» Ja hän oli näkevinään vaan tuon luurangon Moulin-Rougesin kemuissa. Se oli luuranko, joka tanssi ja itseensä kiinnitti huvihaluisten katselijain silmäykset.
Jos Etienne ei olisi ollut siveellinen, olisi hän sellaiseksi tullut tänä iltana.
Ja rouva Miralezin oli käytävä käsiksi muihin keinoihin.
Herra Etienne on liika viatoin rakastuakseen tanssijattariin. Sen täytyy olla siveellinen nainen, jolla on ainoastaan kolme tai neljä rakastajaa.