Saint-Kerohic on vähän tunnettu paikka Ile-et-Vilainessa, joka on Lamballen ja meren välillä. Parikymmentä harmaata taloa kallellaan olevan kirkkotornin ympärillä muodistavat koko kylän. Siellä täällä taittuvat kalliot muodostavat ikäänkuin maasta esiinpistävän luurangon, — sellaista on maisema. Ainoastaan muutamia laihoja vaivaispuita kasvaa koukistaneina maahan päin ikäänkuin peläten meren hyökkäävän päällensä. Täällä olevaan huvilaansa saapui Miralezin perhe heinäkuun 5 päivänä.
Etiennestä oli maisema erittäin kaunista. Kirkontornista saattoi nähdä kaikille suunnille 25 kilometrin laajuudelta.
Tämä luonnon merkillisyys ei kuitenkaan ollut Rose-Marien tarkoituksena kiinnittää Etiennen huomioon.
Tähän saakka ei rouva Miralez ollut paljonkaan kirjurista välittänyt. Minkä hän oli puhellut hänen kanssaan, oli se tapahtunut osoitellakseen hänelle niitä kiusauksia ja koettelemustilaisuuksia, joita hän oli koettanut keksiä.
Saint-Kerohicissa, jossa ei ollut hänen tavallinen ihailijaparvensa ympärillään, oli hänellä aikaa lähemmin tarkastella Etienneä, ja ennen pitkää selitti hän Dominicalle, että hän oli »oikein kaunis poika».
Ei se siis ollut kovin työlästä alkaa hänelle liehakoida.
* * * * *
Kahdeksan kuukauden olo Pariisissa oli paljon muokannut Etiennen ulkonäköä. Hänen piirteensä olivat hienostuneet, kätensä tulleet valkoisiksi, ei hän enää illat laihakaan, pukunsa oli aina moitteeton, käytöksensä hieno ja sulava.
Hänen tapansakin olivat muuttuneet. Vaikkakin hän piti mieluummin kasvisruu’ista, söi hän muitakin ruokia jottei herättäisi huomiota. Joskus joi hän viiniäkin, vaikkakaan ei likööriä. Kirjeittensä alkuun ei hän enää piirustanut ristiä, ja oli hän nyt, joskaan ei loistava kavaljeeri niin kuitenkin kohtelias ja huomaavainen nuori mies, jonka luontainen rauhallisuus ja häveliäisyys kiinnitti naisia tavallista enempi.
Tällä kertaa ei Rose-Marie pitänyt tarpeellisena tehdä mitään ohjelmaa. Hän totesi peilin edessä, että hänen silmänsä vieläkin olivat kauniit, piirteensä puhtaat, huulensa punaiset, hipiänsä hohtavan hieno, vartalonsa solakka, ja ravistaessaan pitkiä mustia kiharoitansa hymyili hän luottavasti omalle kuvallensa.