— Herra Etienne! — sanoi hän eräänä sateisena iltana — te luette varmaankin mielellänne Legoavésin kirjoja, tahdotteko lukea minulle jonkun noista romaaneista? Minulla on aivan kuolettavan ikävä!
— Minkä romaanin otan luettavaksi, rouva Miralez?
— Se on yhdentekevä! Ottakaa jotain hauskaa, ei kovin pariisilaista, jos se on mahdollista.
— Otanko »Taivaan portti»?
— Niin, lukekaa »Taivaan porttia» minulle!
Ja Etienne luki.
Alussa oli hänen äänensä selkeä ja kirkas, mutta vähitellen teki kirjan sisältö sen yhä hillitymmäksi.
— Se on hauskaa! — huudahti Rose-Marie, nousten. Ja hän siirsihe lähemmäksi lukijaa.
Lazare teki liikkeen.
— Ei, ei, elkää menkö pois! — sanoi nuori rouva. Tulin lähemmäksi sitä vasten että kuulisin paremmin. En tahtoisi hukata yhtään sanaa tuosta kirjasta, josta pidän oikein paljon.