Saari loppui mustien kalliojonojen riviin näyttäen harhamatkallaan pysähtyneiltä jättiläisiltä. Eräät pitkiä, suoria, toiset lyhyempiä, köyryjä taikka ikäänkuin liikkumattomia ruumiita. Kaikilla oli syvät arvet, ikäänkuin vihamielinen meri olisi käytellyt näkymätöintä miekkaansa niitä vastaan. Muutamat jättiläiset näyttivät olevan pakenemaisillaan, pää kumarassa, toiset taas uhka-asennossa ottaakseen vihollista vastaan taikka hyökkäämäisillään sen jälkeen.

Etienne ja Rose-Marie vaihtoivat silmäyksiä ihastuksesta. He asettuivat vierekkäin eräälle eteenpäin pistävälle kalliokielekkeelle oikein tarkoin katsellakseen niiden omituisia muotoja, joitten yli meri heitteli vaahtoisia laineitaan.

Tuuli vieritteli mahtavia meren laineita ja välisti kuului ikäänkuin kanuunan laukaus jylhistä kallioluolista. Aurinko laskeutuessaan heitteli punahohtoista valoansa kuten mahtavaa hiililiekin hohdetta. Ei nyt enää näkynyt vesipisaroita vaahdon pärskyessä vaan tulen säkeniä ja vähän myöhemmin veripisaroita. Lähellä oleva jättiläispaasi oli saanut korallimaisen kruunun, joka säteili monivivahteisena vaipuvan auringon punahohteessa.

Enenne vaipui tämän ihanuuden katseluun unohtaen kokonaan ajan kulumisen.

Rose-Marie ei varmaankaan ollut yhtä ihastuksissaan ja haltioissaan, sillä hän näytti vähän väliä tarkkaavan kärsimättömänä niitä epäselviä huutoja toiselta rannalta, jotka sieltä tänne saakka kaikuivat, ja kun ne tulivat voimakkaammiksi, puhui hän korkeammilla äänellä vaipuvasta auringosta, pilvistä, kivipaasista ja siten sotkien huudot oman äänensä voimalla.

— Mutta nyt pitäisi meidän täältä palata, — sanoi nuori mies äkisti, kohottautuen. — Vesi nousee kenties jo hyvin pian…

— Ah! katsokaapa tuota venhettä tuolla! Eikö se ole hauskannäköinen? — virkahti Rose-Marie.

Ja pieni venhe kiinnitti hänen huomionsa hetkeksi. Mutta Etienne repäisihe irti tästä katselusta kysyen: — Koska alkaa nousuvesi, rouva Miralez? Luulen, että jos emme halua viettää yötä täällä, niin…

— Ja tuo torni tuolla kaukana, tuolla saarella katsokaapa sitä!

Tornin katseluun meni vielä muutamia silmänräpäyksiä, ja rouva oli ihastuksissaan.