"Ei se ole mikään kovin suuri yllätys; se on vain omiaan tuomaan hiukan vaihtelua näiden neljän sadepäivän yksitoikkoisuuteen. Sain tänään kirjelapun Mrs. Roystonilta. Sen olisi pitänyt tulla jo eilen, mutta oli niin märkää, ettei Angelo käynyt postissa." Hän pysähtyi siihen alkaen penkoa silkkilankakoriaan. "Luulin sen olevan täällä, mutta eipä haittaa. Hän kirjoitti, että he olivat kokonaan muuttaneet suunnitelmiaan nykyisten kauheiden mellakoitten tähden. Napolissa he eivät aio ensinkään käydä, vaan menevät sen sijaan pohjoiseen päin noin viikon kestävälle matkalle Assisiin ja Perugiaan. Hän kirjoitti minulle lausuakseen jäähyväiset ja kertoakseen, että he palaavat takaisin Roomaan sinun kutsuihisi; he tosin pelkäävät, että eivät ehdi olla meidän luonamme kuin pari kolme päivää, sillä suunnitelmien muutos saa aina aikaan kiirettä. He lähtevät keskiviikkona."
"Sepä oli ikävää", lausui Marcia, mutta huoahti samalla helpotuksesta. Paul menisi arvatenkin heidän seurassaan; joka tapauksessa ei hänen tarvitsisi ainakaan tavata häntä; ja Marcian pelkäämä hetki siirtyisi tuonnemmaksi. "Mutta mikä se yllätys sitten oli?" hän tiedusteli.
"Ah niin, yllätys!" nauroi Mrs. Copley. "Olin sen kokonaan unohtaa. Pelkäsin, että heidän mielestään olisi epäkohteliasta, etten vastannut kirjeeseen vaikka en kylläkään saanut sitä ajoissa — niinpä pyysin setääsi käymään heidän luonaan hotellissa kutsumassa heidät kaikki yöksi tänne huvilalle. Mehän suunnittelimme ajelumatkaa juhlalle Genazzaroon huomenna, ja arvelin, että olisi hauska, jos he lähtisivät meidän mukaamme. Olen varma, että he olisivat siihen halukkaat."
Marcia istahti tuolille ja katsoi tätiinsä. "Tuleeko Mr. Dessart myös?"
"Tietysti kutsuin hänetkin. Mitä sitten? Ettekö te viihdy toistenne seurassa? Luulin sinun pitävän hänestä."
"Kyllähän niinä pidän; minä vain, hm — toivon — että olisin noussut aikaisemmin!" Hän naurahti puhuessaan. Tilanne oli itse asiassa sangen hullunkurinen. Hänen täytyi koettaa pelastaa se mikäli mahdollista. "Minä ehdottaisin, että lähettäisimme kutsukirjeen myöskin Mr. Benoit'lle Palestrinaan", hän lausui. "Hän oleskelee luullakseni siellä tämän viikon, ja olisi hauskaa, jos hänkin tulisi. Epäilen", hän lisäsi, "että hän hiukan harrastaa Eleanoria."
Renkipoika lähetettiin viemään kirjelippua, ja jonkun ajan kuluttua hän palasi takaisin kertoen tavanneensa herrasmiehen istumasta eräällä kivellä keskellä niittyä maalaamassa lampaan kuvaa; hän oli vienyt kirjeen perille ja toi samalla vastauksen siihen.
Vastaukseen oli muutamin ripein vedoin kuvattu nuori ranskalainen frakissaan, — käsi sydämellä paraillaan tervehtimässä molempia naisia, jotka vastaanottivat hänet hallin portailla, ja nurkkaan oli piirretty kello, joka osoitti kahdeksaa.
Marcia katseli piirrosta ja nauroi. "Tämä on tosiaan omalaatuinen vastaus, täti Katherine."
Mrs. Copley hymyili hyväksyvästi. "Hän tuntuu hyvin originellilta nuorukaiselta", hän myönsi.