"Olkaa hyvä ja panetelkaa vain Mr. Sybertiä, jos teitä haluttaa — voin luvata, etten kerro mitään. Hän on setäni ystävä, ei minun."
"En tosiaan aikonut häntä panetella", huomautti nuori mies hiukan ujosti. "Ainoa, mikä minulla on Sybertiä vastaan, on se, että keskusteluni ikävystyttää häntä."
Marcia nauroi sydämellisen myötätuntoisesti.
"Sanokaa mitä vain haluatte", toisti hän herttaisesti. "Minunkin keskusteluni ikävystyttää häntä."
"No, aioin sanoa, että hän harrastaa aina sitä puoluetta, josta hänellä on hyötyä. Jollei hän pidä varaansa, hän on pian pääsemättömissä."
"Pääsemättömissä?" epäili Marcia.
Dessart jatkoi samaa aihetta pahansuopa sävy äänessään. Laurence Sybert ei näyttänyt olevan niin suosittu henkilö, kuin valtiomiehen pitäisi olla.
"Hän on asunut Roomassa jo monet vuodet, ja ihmiset alkavat ihmetellä, mitä hänellä oikein on mielessään. Lähetystö on sopiva paikka sellaiselle, jolla on luottamusta siihen, mutta hänelle se ei merkitse enempää kuin Tammany Hallin toiminta New Yorkissa. Sybert harrastaa vain Italian sisäpolitiikkaa ja useat arvelevat, että hän tietää siitä hyvän joukon enemmän kuin olisi suotavaa. Hän on selvillä kirkkopuolueesta ja hallituksesta, — on hyvä ystävä ensin oikeistolaisten, sitten vasemmistolaisten kanssa."
"Monsieur Sybert koettelee kaikkea ja pitää parhaimman", huomautti
Benoit.
"En ole varma siitä", väitti Dessart synkännäköisenä. "Hän harrastaa muitakin puolueita kuin Vatikaania ja Quirinaalia. On olemassa joitakin pieniä vallankumouksellisia yhdistyksiä Roomassa ja olen kuullut kuiskailtavan —"