"Ette suinkaan tarkoita" — kysyi Marcia silmät selkoselällään hämmästyksestä.
Kirjailijatar pudisti nauraen päätään: "Luulen, että syy Mr. Sybertin pitkäaikaiseen oleskeluun Roomassa voidaan lausua aivan lyhyessä muodossa. Oli hyvin viisas se henkilö, joka ensiksi lausui sanat: 'cherchez la femme', etsikää nainen!"
"Tosiaanko?" lausui Marcia osoittaen uutta mielenkiintoa. Laurence Sybert oli mies, jonka hän aina oli uskonut kokonaan tunteettomaksi, päinvastainen ajatus tuli hänelle yllätyksenä.
"Huhu kertoo hänen vieläkin kiinnittävän sangen paljon huomiota pieneen somaan kreivitär Torrenieriin. Varmasti ainakin tiedän, että yhdeksän, kymmenen vuotta sitten, kun tämä vielä oli nimeltään Margarita Caretti, Mr. Sybert lukeutui julkisesti hänen ihailijoittensa joukkoon; mutta luonnollisesti valitsi tyttö kreivin — tai ainakin hänen vanhempansa sen tekivät, mikä Italiassa määrääkin asian."
Tytön silmät aukenivat vieläkin suuremmiksi. Kreivitär Torrenieri oli myös tavallinen vieras palatsissa. Mutta Dessart suhtautui juttuun hyvin epäilevästi hymyillen.
"Luuletteko sitten todella, että hän vain odottaa, kunnes aika on täytetty ja vanha kreivi Torrenieri menee samaa tietä kuin kaikki muutkin kreivit? Olen valmis tunnustamaan, madame, että tiedätte paljon asioita, mutta siitä huolimatta epäilen suuresti, tokko tämä on Laurence Sybertillä huolena."
"Ette kai toden teolla tarkoita, että hän on anarkisti?" kysyi Marcia.
"Lakkaan puhumasta hänestä, Miss Copley." Nuori mies kohautti olkapäitään ja levitteli käsiään italialaiseen tapaan.
"Puhutteko politiikasta?" kysyi Mrs. Copley yhtyessään seuraan Mr. ja
Mrs. Melvillen kanssa.
"Aina politiikkaa", nauroi veljentytär — "taikka tällä kertaa on aiheena Mr. Sybert."