"Ne vuorottelevat", virkkoi Dessart. "Sanoitteko häntä anarkistiksi,
Miss Marcia?" kysyi Melville.
Tyttö puolustelihe nauraen. "Pelkäänpä, että Mr. Dessart on siihen syyllinen."
"No, no, se ei käy päinsä! Sybert on minun erikoinen ystäväni. En salli että häntä syytetään mistään senkaltaisesta."
"Vähäinen, käytännöllinen anarkia on aivan paikallaan", väitti nuori mies. "Minäkin puolestani tunnen kiusausta käyttää hiukan dynamiittia nähdessäni miten nykyinen erinomainen hallitus hävittää kaikki Viktor Emmanuelin kuvapatsaat koko maasta."
"Jos palaatte politiikkaan", lausui Mrs. Copley nousten seisomaan, "pelkään, että meidän siinä tapauksessa on lähdettävä kotiin. Tiedän kokemuksesta, että se on pitkäveteinen puheenaine."
Mrs. Copley veljentyttärineen lähti vaunuillensa, Dessartin ja ranskalaisen saattamina. Jäljelle jääneet istuutuivat takaisin paikoilleen. Kirjailijatar kuunteli hetken iloista puhetta ja naurua, joka kuului avonaisen oven kautta, ja lausui sitten: "Mr. Dessartin tyttö on hyvin miellyttävä."
"Mr. Dessartin?" kysyi Melville.
"Siitä on ehkä vielä liian aikaista puhua", myönsi hän, "mutta niin tulee käymään, sen uskallan ennustaa."
"Hyvä lady", lausui Mrs. Melville painokkaasti, "te ette tunne Mrs. Copleya. Hänen veljentyttärensä menee paljon mieluummin naimisiin italialaisen prinssin kanssa kuin nuoren vasta-alkavan taiteilijan."
"Yhtä mielellään hän nai jonkun etelä-Afrikkalaisen neekeripäällikön kuin italialaisen prinssin", vakuutti hänen miehensä. "Miss Marcia on nuori nainen, joka nai juuri sen, jonka tahtoo — vaikkakin", lisäsi hän miettivästi, "en ole ensinkään varma että se on oleva Paul Dessart."