"Te näytätte erittäin hienolta", virkkoi Granton.
"Olen kauhean väsynyt", Marcia huokasi; "menisin mieluummin sänkyyn kuin vieraiden luo — mutta luullakseni täytyy hyvän tavan vuoksi kuitata päivällinen ensin."
"Tietysti", virkkoi palvelijatar huolellisesti järjestellen laahustinta.
"Sinun filosofiasi on niin mukava, Granton! Tänäpäivänä menettelemme aivan kuin eilen, ja samoin teemme taas huomenna. Sen kautta pääsee ratkaisun vaivasta."
Marcia saapui salonkiin juuri parahiksi tarttuakseen Paul Dessartin ääneti tarjottuun käsivarteen. Sybert tuli vasta, kun lientä tarjoiltiin. Hän asettui tyhjälle paikalle Eleanor Roystonin viereen, mumisten anteeksipyyntöjä emännälle.
"Se on anteeksiantamatonta, Sybert", Copley lausui rypistäen otsaansa. "Sinun ei pitäisi antaa naisen voittaa itseäsi."
"Sen huoneen kalusto, jonka annoitte minulle", valitti Sybert totisena, "on tehty kuin satimeksi kauluksennapeille. Sänky on kolme tuumaa lattiasta — enhän minä voinut ryömiä sen alle."
"Millä sitten selviydyitte?" Eleanor Royston kysyi.
"Lainasin isäntämme varastoista — mutta kestipä kauan ennenkuin löysin."
"Ensi kerralla kun tulet meille, panen vaatesäiliöni lukkojen ja salpojen taakse", Copley ilmoitti.