"Minä pidän sinun sedästäsi, Marcia. Hän osaa mainiosti lausua sukkeluuksia nauramatta."
"Voi", huokasi Marcia, "kyllä hän osaa!"
"Mitä taas Mr. Sybertiin tulee —" puhkesi Margaret pilkallisesti puhumaan.
"Minusta hän on mielenkiintoisimpia miehiä, mitä olen tavannut
Euroopassa", tunnusti Eleanor kylmäverisenä.
"Mielenkiintoisimpia miehiä mitä olet tavannut Euroopassa?" Marcia avasi silmänsä selkoselälleen. Sellainen väite sisälsi jo paljon ja Eleanorilla oli kokemusta. "Mitä sinä tarkoitat?" Marcia kysyi.
"Niin", virkkoi Eleanor asiantuntijan varmaan tapaan, "ensinnäkin ovat hänen kasvonsa sangen vaikuttavat. Oletko koskaan huomannut, että hänen silmänsä ovat aivan samanlaiset kuin Filippino Lippillä on Uffizin kokoelmissa. Ajattelin sitä koko ajan kun puhuin hänelle — tuollaiset uneksivat italialais-silmät, tiedäthän — ja amerikkalaisen suu. Ne muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden; tulee ihmeissään ajatelleeksi mitähän sellainen mies voi saada aikaan."
Kun Marcia ei sanonut siihen mitään, jatkoi hän:
"Hänellä on kauhean intresantti elämäntarina. Me tapasimme hänet vieraisilla viime viikolla, ja Mr. Melville kertoi minulle jäljestäpäin kaikki mitä tiesi hänestä. Hän syntyi Genuassa — isä oli Yhdysvaltojen konsuli — ja sai kasvatuksensa keskellä Italian yhdistymisen aikaisten taistelujen melskeitä. Ilma, jota hän hengitti, oli täynnä politiikkaa. Hän on paremmin perillä italialaisista kuin he itse. Hän puhuu heidän kieltään kuin syntyperäinen italialainen eikä hän koskaan —"
"Oh, kyllähän minä tiedän, mitä Mr Melville sinulle puhui", keskeytti hänet Marcia. "Hänhän pitää Mr. Sybertistä."
"Niinhän tekevät useimmat ihmiset."