"Kysy serkultasi hänestä. Kysy Mr. Carthropelta, englantilaiselta kuvanveistäjältä. Kysy keltä muulta hyvänsä — lukuunottamatta setääni — niin saat kuulla mitä he sinulle kertovat."
"Mitä he kertovat sitten?"
"Jokainen eri juttuja."
"Tosiaanko! Hänhän on tuntemisen arvoinen!"
"Minä inhoan häntä!" Sen sanoi Marcia yhtä paljon tottumuksesta kuin vakaumuksestaan.
Eleanor katseli häntä hetkisen tutkivasti, sitten hän huomautti: "Sanon sinulle yhden asian, Marcia Copley; ja se on se, että maailmassa on sangen vähän mielenkiintoisia miehiä. En muista tavanneeni kuin puolen tusinaa kaiken kaikkiaan."
"Ja sinulla on kokemusta", virkkoi Marcia.
"Yhdeksän seurustelukautta."
"Ketkä ne sitten olivat, nuo puoli tusinaa?"
"Ensimmäinen oli eräs runoileva poliitikko Kansasissa. Hänessä oli ihmeellinen sekoitus karkeutta ja tahdikkuutta — hän oli ihmeen sukkela muutamissa asioissa, kun taas toisissa odottamattoman tietämätön. Hän ei ollut milloinkaan lukenut Hamletia; sanoi kuitenkin kuulleensa puhuttavan siitä. Toinen oli eräs ylen sivistynyt venäläinen. Hänet tapasin Kairossa. Hän puhui seitsemää kieltä, mutta ei pitänyt niistä ainoatakaan kyllin täydellisenä ilmaisemaan hänen ajatuksiaan. Sitten oli —"