Marcia näytti tyhjiä käsiään.
"Ei minulla ole vehnää", hän virkkoi päätään pudistellen.
Poikaviikari kääntyi toveriensa puoleen matkien häntä.
"Signorinalla ei ole vehnää", hän huusi. "Kuka antaisi signorinalle?
Hän on köyhä ja hänen on nälkä."
Joku työnsi hänelle soldon. Poika kaappasi sen ja ojensi sen Marciaa kohden.
"Kas tuossa, signorina! Tämä mies on köyhä, mutta hän on kuitenkin jalosydäminen. Hän lahjoittaa teille soldon, että voitte hankkia hiukan vehnää."
Marcia nauroi huvitettuna. Mutta Sybert tarttui ankaran näköisenä poikaa kaulukseen ja työnsi hänet muitta mutkitta syrjään.
"Mr Sybert", Marcia huudahti; "varokaa, te voitte loukata häntä!"
"Se on tarkoituksenikin", hän vastasi töykeästi ja sysäsi poikaa vielä, niin että tämä vieri rinnettä alas.
Toiset ilkamoivat taas yhtä äänekkäästi nähdessään hänen tappionsa. Marcia ja Sybert kääntyivät seuraavasta kadunkulmasta ja jättivät meluavan joukon taakseen.