"Emmekö pysähtyisi näköalaa ihailemaan", Sybert ehdotti.
Marcia istahti esiintyöntyvälle muurikivilohkareelle ja Sybert paneutui pitkäkseen nurmikolle hänen viereensä.
"Mr. Melville kertoi minulle tässä eräänä päivänä tavanneensa teidän äitinne pikku tyttönä", Sybert virkkoi hetken kuluttua.
Marcia nyökkäsi nauraen. "Hän on kertonut sen minullekin — hänen mielestään äitini oli pahin villikissa, mitä hän milloinkaan oli nähnyt."
"Minä sain hänestä sangen hauskan käsityksen — uskallanpa epäillä, tokko te olette milloinkaan ratsastanut varsoilla ilman satulaa?"
"Äitini eli Etelämaakuntien uutisviljelyksillä, kun taas minä sain kasvatukseni New Yorkissa ja eräässä pariisilaisessa luostarissa — eihän siellä ollut tilaisuutta varsoilla ratsastamiseen."
"Eikö äitinne kuollut teidän pienenä ollessanne?"
"Olin silloin kahdentoistavuotias."
"Voi, se oli kovaa", Sybert virkkoi myötätuntoisesti.
Marcia katsahti hämmästyneenä häneen. Hän ei ollut vielä milloinkaan kuullut Sybertin lausuvan noin ystävällistä sanaa.