"Ah, Marcia, hyväsydämisinkin ihminen saattaa meidän päivinämme sähkölennättimen kautta saada aikaan paljon surkeutta, hänen tarvitsematta vastata seurauksista."
Sybert tuli huoneen poikki Marcian luo harvinaisen lämmin ilme silmissään. Hän jo puoleksi ojensi kätensä, mutta Marcia kääntyi pois ikäänkuin ei olisi sitä huomannutkaan. Hän otti pöydältä setänsä maksuosoituskirjan, repi siitä lehden ja kirjoitti siihen.
"Kas tuossa on vähän rahaa Avustuskomitealle", hän virkkoi ojentaen paperiliuskan pöydän yli Sybertille. "Siinä on kaikki, mitä minulla on pankissa tällä hetkellä, mutta kun saan lisää, annan enemmän."
Aivan virallisen näköisenä katsoi Sybert paperiin ja sitten taas
Marciaan.
"Kolmetoistatuhatta liiraa on suuri summa. Arveletteko, että —"
"Minä teen omalla rahallani mitä haluan — tämä on minun omaani", hän jatkoi. "Se on äitini perintöä."
"Kuten haluatte", virkkoi Sybert kohauttaen hiukan olkapäitään. "Calabriassa on eräs kylä, joka ylen kiitollisena ottaa vastaan avustusta, siksi kunnes öljypuun hedelmät kypsyvät."
"Päivällinen on valmis", ilmoitti samassa Pietro ovensuusta.
Marcia nyökkäsi molemmille herroille.
"En halua päivällistä", hän virkkoi ja kääntyi menemään omaan huoneeseensa. Siellä hän istui puolisen tuntia tuijottaen hämärtyvälle Campagnalle; vihdoin hän nousi, sytytti kynttilän ja ryhtyi laatimaan kirjettä isälleen. Hänen kynänsä oli kuin vereen kastettu. Hän kuvaili Italiasta kaiken, minkä oli kuullut, nähnyt tai mielessään kuvitellut — nälkähulluudesta pohjoisosissa ja etelämaakuntien nääntyvistä talonpojista; hän kertoi Castel Vivalantin köyhistä ihmisraukoista ja pienestä Gervasiosta. Hän kirjoitti mitä ihmiset puhuivat setä Howardista; miten he nimittivät häntä, Marciaa, "Vehnäprinsessaksi", ja miten pienet lapsetkin kadulla herjasivat häntä hänen ohikulkiessaan. Hän kertoi, että Copleyn nimi oli vihattu yli koko Italian. Kaikki rikokset, joista milloinkaan on syytetty hallitusta, kirkkoa tai ihmisten tietämättömyyttä, sälytti Marcia nyt isänsä hartioille, mutta samalla kertaa anteeksiantavaisena vakuuttaen tietävänsä, ettei isä tarkoittanut sitä mitä hän teki. Hän pyysi, että isä näyttäisi, että niin oli asian laita. Hänen pitäisi heti lopettaa keinottelu ja lähettää vehnää Italiaan. Tällainen kirje oli omiaan liikuttamaan isänsydäntä — ja ehkäpä liikemiehenkin.