"Näyttää tosiaan siltä", myönsi Sybert. Kääntyen Marcian puoleen hän lisäsi: "Pelkään että hallitsette hyvin itsevaltiaasti, Miss Marcia."
Marcian silmäkulmat rypistyivät tuskin huomattavasti, mutta hän vastasi nauraen: "En sentään, Mr. Sybert; olette erehtynyt. En minä, vaan Gerald on itsevaltias Copleyn talossa."
Samassa ilmestyi Mrs. Copleyn englantilainen palvelustyttö Granton ovelle. "Marietta odottaa master Geraldia illalliselle", ilmoitti hän.
Gerald pakeni äitinsä turviin itkien.
"Äiti kulta, anna minun syödä tänä iltana teidän kanssanne."
Hetkisen näytti Mrs. Copley myöntyväiseltä, mutta huomatessaan Grantonin taipumattomat kasvot hän vastasi: "Ei, rakkaani, sinä olet jo tarpeeksi juhlinut tämän illan osalle. Juo nyt teetä ja mene sitten nukkumaan kilttinä pikku poikana."
Gerald jätti äitinsä ja piiloutui Sybertin taakse. "Kun Sybert on täällä ja minä pidän niin Sybertistä", pitkitti hän epätoivoisena.
Mutta Granton teki tyhjäksi tämänkin yrityksen. "Tulkaa master Gerald; illallinen jäähtyy", sanoi hän laskien päättävästi kätensä hänen olkapäälleen ja vieden hänet pois.
"Tuossa on oikea itsevaltias", nauroi Copley. "Minunkin täytyy vapista Grantonin edessä."
Pietro saapui samassa tuoden lautasellisen paahdettuja teeleipiä ja iltapostin. Mr. Copley istuutui korituoliin asettaen kirjepinkan viereensä oikealle käsinojalle; silmäiltyään kirjeet järjestään, repi hän ne palasiksi tehden uuden kasan vasemmalle puolelleen. Useimmat niistä olivat kerjuukirjeitä. Hän sai niitä joukoittain ja tähän tapaan hän tavallisesti vastasi niihin; ei siksi että hän olisi ollut saita, vaan hän ei periaatteesta tahtonut tätä tietä hankkia itselleen jalomielisen mainetta.