"Mitä ihmiset ajattelevat hänestä nyt, kun hän on sekaantunut kaikkiin noihin kapinahankkeisiin?"
"Oh, nykyään hän seisoo oikealla puolella ja virkamiehet ovat hyvin halukkaita taputtelemaan häntä. Mutta mitä taas kansaan tulee, luulen että hän ei nyt ole yhtä hyvässä suosiossa. Ihmiset tuntevat ihmeellistä vetäymystä laittomuuteen päin, eivätkä pidä ystävinään niitä, joilla ei ole sama tunne. Hänellä on nyt vaikeana tehtävänään kehoittaa noita ihmisparkoja pysymään rauhallisina ja kaikessa hiljaisuudessa nääntymään nälkään." Copley huoahti ja asetti käsivarret ristiin rinnalleen. "Olen pahoillani, Marcia, että et voi pitää Sybertistä. Hänen kaltaisiaan ei ole monta."
Marcia ei vastannut siihen mitään.
* * * * *
Seuraavana aamuna, kun Mrs. Copley ja Marcia istuivat hallissa ääneti syventyneinä kirjoihinsa ja neulomuksiinsa, kuului tieltä pyörien ratinaa ja he näkivät kreivittären valkeine turkiskauluksineen ajavan huvilalle vaakunakruunuin koristetuissa vaunuissaan. Sekä lakeija että ajaja olivat pukeutuneina torrenierilaiseen livreaan, vihreään pukuun keltaisine röyhelöineen. He muodostivat hauskannäköisen kokonaisuuden; kreivitär oli kuin luotu sellaiseen ympäristöön. Hän hypähti vaunuista sirosti ja kepeästi, yllään vaaleanvihreä kesäpuku, joka sopi hänelle mainiosti. Nopein askelin hän riensi eteissalissa istuvien naisten luo päästäen pienen valittavan huudahduksen.
"Cara signora, signorina, olen epätoivoissani! Meidän täytyy lähteä! Eikö ole surullista? Lähden Bartolomeon kanssa", (Bartolomeo oli hänen miehensä, kreivi) "istuttamaan öljypuita hänen maatilalleen Abruzzi'in. Eikö ole synkkää viettää koko kesä autiossa linnassa vuoren huipulla, jossa vain näköala on seurana? Kaikki ystäväni ovat joko kylpylaitoksissa tai järvien rannoilla tai Sveitsissä, niin — yleensä kaikkialla, paitsi minun vuorenhuipullani!"
Marcia nauroi kreivittären epätoivolle.
"Mutta miksi te sitten lähdette sinne, kun kerran ette halua?" hän kysyi.
"Mieheni tahtoo. Hän on intohimoinen maanviljelijä, ruletin jälkeen se on hänen mieluisin huvinsa. Hänessä, Bartolomeossa, on hyvä annos maahenkeä. Hän jumaloi vuoristoa, näköaloja ja oliivitarhoja. Ja Italiassa, signorina, vaimon täytyy noudattaa miehensä tahtoa."
"Pelkäänpä, hyvä kreivitär, että vaimojen täytyy tehdä sitä ympäri koko maailman."