"Ja tuo Monsieur Benoit parka — nyt hän on lähtenyt yksin, aivan yksin Venetsiaan maalaamaan kuutamo-maisemia. Ce que c'est que l'amour!"
"Ah!" pääsi Marcialta. Hän alkoi aavistaa jotain. Oliko Benoitkin liitetty kokoelmaan? Tuo oli jo liikaa Eleanorin puolelta!
"Miss Royston on lumoava, kuten kaikki amerikkalaiset", virkkoi taas lady. "Mutta pelkään, että hän on hiukan julma. Mais n'importe. Benoit on nuori, ja silloin on sydän kuin kumia, eikö totta?" Hän katseli hetkisen Marciaa.
Marcian silmät olivat kiintyneet ovelle päin. Laurence Sybert oli juuri tullut huoneeseen ja yhtynyt ryhmään, joka oli keräytynyt Mr. Copleyn ympärille. Marcia tunsi nopean väristyksen käyvän lävitseen. Tulisiko Sybert hänen luokseen? Mitä hän puhuisi? Minkälainen hän olisi? Marcia olisi mielellään tarkastanut hänen kasvojaan, mutta hän tunsi, että "Rooman innokkaimman juorukellon" katse lepäsi häneen tähdättynä ja hän pakottautui vastaamaan. Monsieur Benoit oli kolmin kerroin säälittävä.
"Niin, niin", lopetti lady filosofimaisesti, "ehkä on parempi niin. Nuori mies, jolla on le coeur brisé, on paljon mielenkiintoisempi kuin sellainen henkilö, jonka sydän on täysin terve. Tuolla on esimerkiksi tuo Laurence Sybert." Hän nyökkäsi ryhmään huoneen toisessa päässä. "Viimeisten kymmenen vuoden aikana, kun täällä ei ole ollut muuta puhuttavaa, on juoruttu hänestä. Ja kaikki johtuu siitä, että uskotaan hänen sydämensä murtuneen pienen, sievän kreivitär Torrenierin vuoksi."
Marcia nauroi hilpeästi. "Mr. Sybert ainakin kantaa murtuneen sydämensä sangen keveästi. Ei saattaisi aavistaakaan sen olemassaoloa."
Lady tutki häntä hetken arvostelevasti ennenkuin vastasi. "Che vuole? Ihmisillä täytyy olla jotain puhuttavaa. Hyvin monet tytöt — vieläpä sellaiset, joilla on runsaat myötäjäiset tiedossaan — ovat huoaten toivoneet katsetta hänen tummista silmistään, mutta turhaan. Näin meidän kesken puhuen, uskon että miehellä ei ole lainkaan sydäntä, ei särkynyttä paremmin kuin ehjääkään. Mutta minunhan ei pitäisi panetella häntä", lady naurahti. "Hän on muistaakseni teidän sukulaistenne ystäviä."
"Mr. Sybert on setäni ystävä; me muut näemme häntä sangen harvoin", Marcia vastasi yrittäen samalla keksiä uutta puheenaihetta. Mutta lady säästi hänet siitä vaivasta.
"Ettekö hämmästynyt Mr. Dessartin paosta?"
"Mr. Dessartin paosta?" Marcia kertasi sanat samalla kun hän tunsi silmäluomiensa hiukan värähtävän.