"Uskon, että kuten tavallisesti, olette nytkin oikeassa", Sybert virkkoi kuivasti; samalla kuin Marcia tuntien raivoa sisimmässään, mutta pakoittaen huulensa hymyilemään, kuunteli taas Mrs. Melvillen puhetta.
"Kerroinko jo teille", Mrs. Melville kysyi, "että ensi lauantaina tulemme huvilalle viikonlopettajaisille? Meillä on jo ikivanha kutsu, mutta ei ole vielä ollut tilaisuutta noudattaa sitä. Siellä on niin ihastuttavaa, että meidän täytyy kaikin mokomin saada tuo nautinto, ja niinpä syrjäytämme kaiken muun, jotta voisimme tulla tällä viikolla, ennenkuin ehditte matkustaa pois."
Marcia sopersi vastaukseksi jotain kohteliaisuuksia, koettaen taas samalla ottaa selvää keskustelusta vieressään. Hän rauhoittui kuullessaan, että se ei enää koskenut Paul Dessartia. Kirjailijatar kertoi seikkailua, jossa oli kysymys jostakin leipäkorteista ja kerjäämisen vastustamisyhdistyksestä, ja molemmat herrat — Melville sekä Sybert — ilveilivät Marcian sedän kustannuksella. Kertomuksen kärki näytti kohdistuvan häneen. Lopulta Mr. Copley keskeytti heidät, ja katsahtaen kelloonsa hän kääntyi veljentyttärensä puoleen.
"Kas niin, Marcia, jos aiomme ehtiä kuuden junaan, luulen että meidän on aika lähteä."
Sybert saattoi heidät ovelle keskustellen kapina-asioista Marcian sedän kanssa, samalla kun tyttö tunsi itsensä unohdetuksi ja hyljätyksi. Melville liittyi heihin taas käytävässä, ja kolmisin syventyivät he taas väittelyyn katusuluista ja sotilaista, kunnes Copley silmäiltyään toistamiseen kelloansa, selitti nauraen, että heidän täytyi kiiruhtaa.
Ensimmäisen kerran, kuten Marcia luuli, Sybert kiinnitti huomiota hänen läsnäoloonsa.
"No, Miss Marcia", hän virkkoi, kääntyen ystävällisesti hymyillen tytön puoleen. "Setänne sanoo, että aiotte ensi talvena palata takaisin Amerikkaan. Se on sangen ikävää, mutta toivottavasti saamme vielä syksyllä hiukan nähdä teitä, ennenkuin jätätte meidät. Kuulin, että matkustatte Tyroliin kesäksi. Siellä ainakin on hauskaa."
"Puhutte ikäänkuin Amerikka olisi kauhea vaivanpaikka", lausui Marcia puhuen samassa äänilajissa.
Sybert nauroi, kohauttaen vanhaan tapaansa olkapäitään. "Ah niin, se riippuu luullakseni siitä, missä itsekunkin harrastukset liikkuvat."
Marcia lehahti jälleen punaiseksi ajatellessaan, että Sybert kenties tarkoitti Paul Dessartia, ja hän käänsi umpimähkään puheen toisaalle peittääkseen hämmennystään.