Copley kumarsi. "Samassa tilaisuudessa, jossa panetin teidät kahleisiin — ja jos vielä vaivaatte minua, saan saman ilon toisen kerran."
"Olen tullut perimään rahoja."
"Voi teitä tyhmää! Luuletteko, että kuljen ympäri kantaen tuhatta liiraa taskussani? Rahat ovat Roomassa, Banca l'Italiassa. Voitte käydä siellä, jos haluatte."
Mies pani sormet suuhunsa ja vihelsi kimakasti.
"Ahaa! Tuo onkin salajuoni, niinkö!" huudahti Copley.
"Si, signore. Me olemme liitossa, ja aiomme panna tahtomme täytäntöön."
Hän käännähti muristen, ja ennenkuin Sybert ehti ehkäistä, oli hän vetänyt tikarin vyöltään. Copley nosti kätensä suojellakseen itseään, ja sai iskun olkapäähänsä. Mies ei ennättänyt pistää uudelleen, ennenkuin Sybert oli hänen kimpussaan heittäen hänet maahan kaiteen yli. Samassa hetkessä hyökkäsi paatsamalehdosta noin kuusi miestä juosten pengermän poikki; yksi heistä — Pietro — tähtäsi juostessaan varastetulla rihlapyssyllä.
"Peräytykää sisään huvilaan!" Sybert komensi, "ja sulkekaa salin ikkunaluukut."
Hän juoksi itsekin talon kynnykselle ja ojensi revolverinsa.
"Te hullut!" hän huusi italialaisille edessään. "Me olemme kaikki aseistettuja. Me ammumme teidät kuin koirat."