Marcia katsoi Sybertin jälkeen rakkautta säteilevin silmin. Hän aavisti, että hänellä oli vaikea hetki, vaikka hän ei ymmärtänyt siihen syytä; mutta hän oli nähnyt, miten Sybertin kasvot värähtivät hänen kuullessaan Tarquinion huudon, "te olette pettänyt meidät." Marcia oli juuri aikeissa mennä hänen jälkeensä, mutta samassa hän vetäytyi takaisin. Avonaisesta ovesta hän oli nähnyt vilaukselta Sybertin ja sotilaiden kumartuneina camorristin ruumiin puoleen. He olivat avanneet hänen paitansa kaulasta, ja Marcia näki punaisen, veren tahraaman krusifiksin. Hän nojautui seinää vasten, tuntien päätänsä huimaavan. Hänestä tuntui, että tämä hirveä päivä jäisi ainaiseksi kalvamaan hänen mieltään.
XXV Luku.
Mr. Copleyn haavoittunut käsivarsi sidottiin niin hyvin kuin taidettiin, ja eräs sotilas lähetettiin Palestrinaan lääkäriä noutamaan. Gerald pantiin takaisin vuoteeseen jo kolmannen kerran sinä iltana. Kun Marcia palasi häntä rauhoittamasta, oli melu ja hälinä alakerrassa tauonnut hiljaiseksi puheensorinaksi. Melville tuli häntä vastaan ulko-oven luona ilmeisesti peläten hänen lähtevän ulos. Sitä ei Marcia ollut aikonut; hän oli jo ilmankin nähnyt kyllikseen.
"Olemme saaneet kiinni kaksi miehistä", hän virkkoi; "mutta pelkään, että muut ovat päässeet livahtamaan tiehensä, niiden joukossa teidän hovimestarinne, joka olisi ollut oiva saalis."
"Missä on Mr. Sybert?" Marcia kysyi Hänen mieleensä johtui äkkiä Tarquinio, jonka hän oli kokonaan unohtanut sen hälinän aikana, joka syntyi setä Howardin haavan vuoksi.
"Hän lukitsee taloa."
"Menen katsomaan voisinko auttaa häntä", näin sanoen Marcia kääntyi saliin.
Melville katseli hetken hymyillen tytön jälkeen. Hänellä oli omat mietteensä, joita ei edes hänen vaimonsa hyväksynyt.
Marcia astui tyhjän salin poikki pieneen perähuoneeseen, ja seisoi hetken epäröiden ruokasalin oven takana. Hänellä oli epäselvä tunne, että Sybert oli siellä; hän käänsi hiljaa lukkoa ja astui huoneeseen.
Sybert hypähti nopeasti seisomaan, huudahtaen heikosti. "Oh, tehän siinä olettekin!" hän virkkoi. "Luulin lukinneeni oven. Olkaa ystävällinen ja vetäkää salpa eteen. Toin hänet tänne ja koetan saada hänet tajuihinsa. Jos sotilaat löytävät hänet, joutuu hän kaleeriorjaksi, ja sitä en soisi. Hänellä on vaimo ja lapsi elätettävänään."