"Minä rakastan sinua."
"Ja — ja olet valmis tulemaan omakseni?"
Marcia nyökkäsi.
Sybert hypähti seisomaan. Syvä, onnesta värähtävä huokaus puristui hänen rinnastaan. "Olen kadottanut Italian, Marcia, mutta olen löytänyt sinut!"
Marcia katsoi häneen hymyillen kyyneltensä läpi, ja Sybertin silmissä paloi synkkä ilme.
"Olit vähällä saada minut toisenlaisena", hän virkkoi katkonaisesti.
"Minä — olin juuri aikeissa ampua itseni."
Äkillinen väristys kulki Marcian läpi. Hän veti Sybertin pään luokseen ja suuteli häntä.
He seisoivat kauan pienellä parvekkeella, käsi kädessä, katsellen paatsamalehdon tummia varjoja; mutta varjot eivät heistä enää tuntuneet synkiltä, sillä heidän oman sydämensä valo loi hohdettaan niihinkin. Sybert kertoi itsestään, menneisyydestään, suoraan ja peittelemättä; hän puhui myös Italiasta, joka oli hänelle kuin isänmaa. Hän kertoi Marcialle mitä hän oli yrittänyt, ja missä hän oli epäonnistunut. Ja Marcian kuunnellessa monet piirteet, jotka hänestä olivat tuntuneet käsittämättömiltä ja arvoituksellisilta Sybertin luonteessa, pääsivät vasta nyt oikeaan valoon. Se synkkä verho, joka puoleksi oli peittänyt kaikki ne vaikuttimet, jotka määräsivät hänen toimintansa, oli nyt äkkiä kuin syrjään työnnetty. Marcia näki hänen hellän, voimakkaan luonteensa, ulkonaisesti välinpitämättömän ja pidättyvän kuoren alla. Hänen puhuessaan Italian historiasta, niistä uhrauksista, siitä rohkeudesta ja vaikuttimien vilpittömyydestä, joilla kansa kokoontui yhteen, sai hänen äänensä tahtomattaankin riemuitsevan sävyn. Alakuloisuus, joka oli vallannut hänet viimeisten viikkojen aikana, oli kadonnut; sillä kun hän ajatuksissaan punnitsi niitä positiivisia tekoja, jotka jo oli suoritettu, ne tuntuivat vievän voiton kaikista täyttymättömistä toiveista, jotka häämöittivät taustalla. Avarammalta näkökulmalta katsellessa tietoisuus kansan pienistä erehdyksistä, virheistä ja rikoksista hälveni mitättömiin. Hän puhui suuren maan ja suuren kansan historiasta. Isänmaanystäviä oli ennen ollut, eikä niitä vastakaan tulisi puuttumaan. Sama voima, joka kansakunnan oli muodostanut, kehittäisi ja ylläpitäisi sitä.
* * * * *
"Hoi, Sybert! Miss Marcia!" kaikui Melvillen ääni läpi talon.