"Minäkin lähetin häälahjan Lucialle."
He astuivat rinnakkain pengermän päähän ja pysähtyivät reunasuojuksen luo katsellen kauas kukkuloille. Ilman täytti aikaisen aamun raikas tuoksu, ja koko maailma näytti nuorelta ja ihanalta. Marcia kuvitteli mielessään Sybertiä kävelemässä edestakaisin lehtokäytäviä sotilaiden kanssa, silloin kun kaikki muut nukkuivat, ja hän muisti hänen hirveät sanansa tuona rajun epätoivon hetkenä edellisenä iltana. Hän loi tutkivan katseen häneen. Silmien alla oli tummat juovat, jotka kertoivat valvotusta yöstä; mutta hänen katseensa oli järkkymättömän levollinen. Hän kohtasi tytön katseen ja ymmärsi hänen ajatuksensa.
"Se on kaikki ohi, Marcia", hän lausui rauhallisesti. "Olen taistelemalla karkoittanut sen. Älä ajattele sitä enää. En usein menetä itsehillitsemiskykyäni, mutta eilen illalla se tapahtui. Kerran kolmenkymmenenviiden vuoden aikana", hän hymyili, "voi mies saada anteeksi sen, että hän on hiukan melodraamallinen."
"Voitko todella tulla onnelliseksi?" Marcia kysyi.
"Marcia, nyt on Amerikka minulle luvattu maa, niinkuin monelle köyhälle italialaiselle. Tulen kotiin sinun luoksesi."
Marcia pudisti surullisesti päätään. "Se ei ole kylliksi."
"Siinä on kaikki, mitä minulla on, ja kaikki mitä haluan. Minun sydämessäni ei ole tilaa muulle kuin sinulle, Marcia."
"Älä puhu noin", Marcia huudahti. "Juuri siksi minä rakastan sinua, että sinulla on sydämessäsi sija niin monelle. Amerikka on sinun isänmaasi. Anna sen päästä Italian-paikalle."
Sybert silmäili hetken ääneti Campagnaa ja varjo laskeutui hänen kasvoilleen. Hän pudisti hitaasti päätään ja katseli surumielisesti Marciaan.
"En tiedä, Marcia. Se saattaa käydä päinsä myöhemmin — mutta — ei aivan vielä. Et ymmärrä mitä Italia minulle merkitsee. Olen syntynyt täällä; opin tätä kieltä ennenkuin englantia; ne tunteet, mitkä muilla ihmisillä on isänmaataan kohtaan, ne ovat minulla Italiaa kohtaan. Ja nämä köyhät, raatavat, kärsivät ihmiset — heille olen tuottanut vahinkoa, vaikka tarkoitin hyvää. Niin, minä tiedän totuuden; Italian on itse autettava itseänsä. Ulkomaalaiset eivät voi siinä mitään, ja minä olen ulkomaalainen, kuten muutkin."