"Oh ei; en sentään mene niin pitkälle, että pyytäisin sinua rakastumaan häneen — vaikka voisithan tehdä hullummankin tempun — mutta olisin mielissäni, jos tahtoisit kohdella häntä — hm —"
"Kunnioittavasti kuten isääni."
"Ainakin kunnioittavammin kuin kohtelet setääsi. Eihän hän kyllä ole sellainen, jota sanot naissankariksi —"
"Naissankariksi! Setä Howard, minä aivan raivostun, kun puhut tuolla tavalla; aivan kuin minä pitäisin vain sellaisista miehistä, joilla on hymykuopat poskissaan, jotka tanssivat hyvin ja tuovat minulle jäätelöä! Olen pahoillani, ellen kohtele Mr. Sybertiä tarpeeksi arvokkaasti; mutta toden totta ei hänkään puolestaan kohtele minua sen arvokkaammin. Te luulette, että minä en tiedä mitään, koska en osaa selittää erotusta oikeiston ja vasemmiston välillä. Minähän olen juuri tullut Roomaan, enkä käsitä, miten voitte vaatia, että minun pitäisi tuntea Italian politiikkaa. Molemmat te nauratte kun teen yksinkertaisimpiakin kysymyksiä."
"Mutta rakkaani, sinä teet niin äärimmäisen yksinkertaisia kysymyksiä."
"Eihän sitä voi auttaa, kun saan niin typeriä vastauksia."
"Suo anteeksi! Koetamme vasta olla parempia. Luullakseni olemme kumpikin hieman rasittuneita tänä keväänä ja sinä koskettelet meidän heikkoa kohtaamme."
"Mutta onko kukaan kuullut, että ihminen voisi todella rasittua politiikasta — nimittäin, jollei hän erikoisesti aja jotain asiaa. Sehän on vain huvitusta, että saisi ajan kulumaan. Sinä ja Mr. Sybert olette niin somia; otatte huvittelunne niin vakavalta kannalta."
"Politiikkaan sisältyy paljon, Marcia", vastasi setä rypistäen hiukan otsaansa; "ja silloin kun se kohdistetaan talonpoikiin, joita sorretaan, rääkätään ja näännytetään nälkään, se on otettava vakavalta kannalta."
"Onko asian laita todellakin niin huonosti, setä?"