Vieraiden saapuminen lopetti keskustelun italialaisista ompelijoista. Kreivitär Torrenieri oli pieni, hoikka, kalpeakasvoinen nainen, hänellä oli tuuhea musta tukka ja ilmehikkäät silmät. Hänen kätensä olivat alituisessa hermostuneessa liikkeessä, ja hänessä oli ihmeellinen voima, joka veti miehiä puoleensa ja herätti naisissa halun panetella häntä. Marcia ei ollut mikään poikkeus sukupuolestaan ja siksi ei hänkään tavallisesti arvostellut kreivittären tekoja suopeasti.
Tänä iltana kreivittärellä oli ilmeisesti jotain erikoista mielessään. Tuskin tervehdittyään hän kiinnitti huomionsa Marciaan. "Tulkaa, Signorina Copley, minun viereeni sohvaan; me olemme niin sopusoinnussa keskenämme", sanoi hän katsahtaen omasta ruusunpunaisesta puvustaan Marcian punaisiin koristeihin. "En tavannut teitä teeaikaan tänään", lisäsi hän. "Toivottavasti kävelymatkanne oli hauska?"
"Kävelymatkako?" kysyi Marcia pahaa aavistamatta.
"Kuljin teidän ohitsenne ajaessani Borgheseen puistoon. Mutta te ette nähnyt minua; olitte liian innostunut." Kreivitär pudisti hymyillen päätänsä. "Ei se sovi Italiassa, kultaseni! Italialainen tyttö ei koskaan kävelisi yksinään nuoren miehen seurassa."
"Onneksi minä en ole italialainen tyttö."
"Kreivitär, te olette liian ankara", pisti nauraen väliin Sybert, joka istui lähettyvillä. "Jos Miss Copleya huvittaa, ei mikään estä häntä kävelemästä nuoren miehen kanssa puistossa."
"Ehkä joku alempisäätyinen voisi sen tehdä, mutta ei Signorina Copley. Suurine myötäjäisineen hän nai jonakin kauniina päivänä italialaisen aatelismiehen."
Marcia punastui sen kuullessaan. "Minulla ei ole pienintäkään aikomusta naida italialaista aatelismiestä", hän vastasi.
"Täytyyhän mennä jonkun kanssa naimisiin", väitti kreivitär.
Mr. Melville tuli oikeaan aikaan välittäjäksi ja kysyi: "Kuka sitten oli tämän välikohtauksen sankari, Miss Marcia? Emme ole vielä kuulleet hänen nimeään."