"Niin, joksikin aikaa kyllä", vastasi hän. "Mutta epämääräisessä tulevaisuudessa palaan takaisin Amerikkaan."
Taiteilija huoahti helpotuksesta.
"Siitä epämääräisestä tulevaisuudesta en minä välitä. Ennenkuin se tulee, olette ehtinyt muuttaa mielenne, niinkuin kaikki muutkin. Tahdoinkin juuri tietää nykyhetkestä."
Marcia silmäili häntä nauraen puoleksi ärsyttävällä tavalla; vastaamatta hän käänsi sitten päänsä pois ja näytti tarkastelevan kivestä rakennettua kylää vuoren kukkulalla. Marcia tunsi selvästi, että Dessart katseli häntä, hän tiesi myös, että hänen vaaleansininen pukunsa ja ruusunnupuilla koristettu hattunsa muodostivat kauniin vastakohdan vanhalle ryppyiselle vedenhaltijalle. Kääntyessään taas taiteilijan puoleen oli hänen katseessaan jotain veitikkamaista. Paul ei puhunut mitään, mutta hän ei myöskään kääntänyt katsettaan eikä millään tavoin koettanut peitellä silminnähtävää ihastustaan. Marcia kohottautui hiukan hymähtäen pystyyn työntäen otsaltaan itsepintaisen kiharan, joka pyrki silmille.
"Minun on nälkä", hän huomautti kiusallisen kuivasti. "Mennään kotiin teetä juomaan."
"Voinko tulla Mrs. Copleyn eteen nutussa ja polvihousuissa?"
"Se vain ilahduttaa häntä. Villa Vivalantissa on jokainen vieras odottamaton lahja."
He lähtivät sypressien varjosta aurinkoiselle paatsamakujalle, joka reunusti vehnäpeltoa. He nauroivat ja laskivat leikkiä kulkiessaan hitaasti huvilalle; mutta tärkeimmät asiat tulivat sanotuksi silloin, kun ei mitään sanoja vaihdettu. Nuori mies piti hattua kädessään hosuen sillä huolettomasti puiden oksia ohikulkiessaan. Hänen kiiltävä, ruskeahtava tukkansa, joka oli jotenkin Marcian tukan värinen, oli valahtanut epäjärjestyksessä otsalle ja liehui hauskasti tuulessa. Marcia huomasi sen katsahtaessaan häneen salaa sivultapäin, mutta kääntyi taas nopeasti poispäin, ettei Paul huomaisi hänen tarkasteluaan.
He pysähtyivät hetkeksi paatsamalehtoon kuullessaan vieraita ääniä pengermältä.
"Hiljaa", kuiskasi Marcia sormi suulla; tuntiessaan äänet hän veti suunsa hiukan pilkalliseen hymyyn. "Minun kaksi vihollistani! Kreivitär Torrenieri ja Mr. Sybert. Kreivittärellä on huvila Tivolissa. Hän on kovin ystävällinen, eikö totta? Onhan yhdeksän mailia sangen pitkä matka, kun on kysymys vastavierailusta."