Marcia nauroi ja taiteilija jatkoi harmistuneena: "Tuo kone kylvää, leikkaa ja sitoo, kaiken yht'aikaa. Sen nopeus aivan kauhistuttaa. Ja kaikkea tuota se tekee Agra Romanalla, jota talonpojat ovat jo tuhansia vuosia omin käsin kaivaneet, viljelleet ja kääntäneet."
"Sehän on erittäin käytännöllinen keino, jolla Campagna saadaan viljellyksi", huomautti Sybert.
"Käytännöllinen keino, jolla Campagna saadaan viljellyksi!" Dessart kertasi lauseen ähkien. "Eikö maailmassa ole ainoatakaan kauneudelle pyhitettyä paikkaa? Pitääkö Amerikan täyttää joka nurkka leikkuu- ja niittokoneilla ja työntökärryillä? Tapa, jolla he turmelevat nuo ihailtavan vanhanaikaiset talonpojat, on suorastaan rikollinen."
"Olen aivan samaa mieltä", myönsi Marcia lämpimästi, "Setä Howard sanoo, että heillä ei ole kylliksi ruokaa; mutta aivan varmaan he ovat onnellisen näköisiä, eivätkä näytä ensinkään laihoilta. En voi olla uskomatta, että hän suurentelee kurjuutta."
"Italialainen, joka ei tiedä, mistä saa hankituksi seuraavan ateriansa, asettuu selälleen auringonpaisteeseen ihaillen mielessään taivaan kauneutta; ja tuosta näystä hän saa yhtä suuren tyydytyksen kuin päivällisestään. Jollei tuo ole onnellisuutta, niin mikä sitten on? Ja juuri senvuoksi minua raivostuttaa Italian turmeleminen."
"Aivan niin, Dessart, luullakseni se raivostuttaa meitä kaikkia", vastasi Sybert. "Vaikka pelkäänpä, että lähemmin määriteltäessä joutuisimme riitaan keskenämme." Hän ojensi kätensä länteenpäin, sinne, missä tasanko ja meri yhtyivät Ostian raunioiden ja Pontinelaisten nevojen luona. Siinä oli laaja, autio, toivoton lakeus; asumaton, viljelemätön kuumeen pesäpaikka.
"Eikö teidän mielestänne olisi hyvä", kysyi hän, "jos tuo maa saataisiin kuivatuksi ja viljellyksi ja uudelleen elvytetyksi, samanlaiseksi kuin se luultavasti oli pari tuhatta vuotta sitten?"
Marcia pudisti päätään. "Minä jättäisin sen mieluimmin sellaiseksi kuin se on. Joku harvahan sillä kyllä voisi ansaita, mutta ajatelkaa miten paljon runollisuutta, taiteellista nautintoa ja romantiikkaa monet sen mukana kadottaisivat! Täällä Rooman Campagnalla näyttää käytännöllisyys kerrankin antavan tilaa runollisuudelle. Sopii niin hyvin, että se on autio ja asumaton, ja että vain jokunen lammaslauma siellä käyskentelee paimenineen, ei mitään rakennuksia, lukuunottamatta tornien raunioita ja vanhoja latinalaisia hautoja — se olisi ikäänkuin muinaisen Rooman hautausmaa."
"Nykypolvella on myös joitakin oikeuksia — itse Roomassakin."
"Niillä näyttääkin olevan koko joukko", myönsi Dessart. "Oi minä tiedän kyllä, mitä te uudistusten rakastajat haluatte! Te tahtoisitte nähdä kaupungin täynnä savutorvia ja kaikennäköisiä konelaitteita, ja Campagnan jaettuna pieniin puutarhatilkkuihin, joissa kaikki saisivat hyvän päiväpalkan ja kuusi prosenttia korkoa; kaikki ihmiset kävisivät puettuina samaan tapaan valmiina ostettuihin pukimiin talonpoikaisvaatteiden sijasta; kukaan ei olisi köyhä eikä kenelläkään olisi taiteellista arvoa."