Marcia Copley yhtyi häneen hymyillen ja kirjailijatar johti keskustelun taitavasti äänettömyyden yli.
"Mr. Dessart, te valititte eräänä päivänä, että ulkomaalaiset tekevät Italian liian nykyaikaiseksi. Miksi ette vangitse kummitusta? Se on ainakin tosi vanhanaikainen."
"Mutta minä en ole impressionisti", hän väitti.
"Kuka vastustaa impressionisteja?" kysäisi muuan nuori mies murteellisella englannilla pysähtyessään toisten joukkoon.
"Ei kukaan", vastasi Dessart, "minä vain tunnustin, etten ole perillä heistä ja heidän tavoistaan. Miss Copley, sallikaa minun esitellä Monsieur Benoit, Rooman viimeinen kuuluisuus — hän voi kyllä maalata teidän kummituksenne. Hän on impressionisti eikä harrasta mitään muuta."
"Luulen että teillä on tarpeeksi kummituksia Villa Medicissä tarvitsematta etsiä niitä Sabine-vuoristosta."
"Oi kyllä, mademoiselle, Villa Medicissä on monenlaisia kummituksia — esimerkiksi kuolleiden toiveiden ja haihtuneen kunnianhimon haamuja."
"Voisiko impressionistikaan kuvata kuolleen kunnianhimon haamua?" kysyi Miss Copley.
"Ehkäpä impressionisti onkin paremmin perehtynyt niihin kuin mihinkään muuhun", lausui Dessart hiukan pisteliäästi.
"Ei ainakaan jos hän on nuori ja Rooman kuuluisuus", hymyili kirjailijatar.