Toisella puolen huonetta Mrs. Copley viittasi veljentyttärelleen, ja tämä lähti kumartaen seurasta ja poistui. Kirjailijatar katsahti hänen jälkeensä hämmästyneen huvitettuna.
"Eikö Miss Copley ensinkään lue sanomalehtiä?" huomautti hän lempeästi.
"Ilmeisesti hän ei lue", vastasi Sybert hymyillen samalla kun lausui hyvästit ja poistui.
* * * * *
Puoli tuntia myöhemmin Marcia Copley tehtyään kierroksen huoneessa teetarjoilun aikana huomasi taas olevansa uuden tuttavansa läheisyydessä. Hän istuutui hänen viereensä leposohvalle tuntien hiukan vapautuksen tunnetta, kun pääsi hetkeksi rauhaan. Hänen seurakumppaninsa oli vilkas, pieni, noin keski-ikäinen nainen; vaikka hän puhui virheetöntä englantia, lausui hän sanansa niin täsmällisesti, että saattoi luulla häntä ulkomaalaiseksi. Hänen keskustelunsa oli huvittavaa, se todisti että hän omisti laajat tiedot, samalla kun hän oli kovin innostunut toisten ihmisten asioihin. Hänen keskustelualansa oli hyvin avara. Huomaamatta siirryttiin arvostelemasta joitakin Augustuksen aikuisia taideteoksia, joita hiljattain oli kaivettu esiin Porta Pian ulkopuolelta, vertailemaan ranskalaisia ja italialaisia räätäleitä toisiinsa ja ennustamaan kuka kardinaaleista ensi kerralla valittaisiin paaviksi.
Pienellä pöydällä heidän vieressään oli luonnosvihko, jota kirjailijatar nyt rupesi selailemaan. "Katsokaammepa millä tuo nuori mies nykyään huvitteleiksen!" hän lausui.
Siinä oli puolisen tusinaa vesivärimaalauksia ja pari punaisella liidulla piirrettyä muotokuvaluonnosta. Niistä ei ainoakaan ollut valmis; mutta pikainenkin silmäys niihin ilmaisi katsojalle niissä piilevän huomattavaa kykyä, ja aiheet olivat ainakin omintakeisia. Siellä ei näkynyt mitään St. Angelon linnaa joku kalastajavenhe etualalla, eikä mitään Vestan temppeliä papittarineen. Eräs liitupiirustus kuvasi ruskeapukuista naista kumartuneena hiilivalkeansa yli; toisessa nähtiin vahtiupseeri San Giovannin porttiholvissa tutkimassa teräsmiekallaan aasivankkurien sisältöä. Siellä oli sypressien varjostamia muurinnurkkauksia, rakennustaiteellisia koristuksia, nopeasti piirretty luonnos Villa Madaman jäkälänpeittämästä suihkulähde-elefantista. Kaikki ne olivat, vaikkakin kevyesti piirrettyjä, jossain määrin erikoisia, ja osoittivat roomalaisen ilmapiirin vaikutusta. Marcia tarkasteli niitä huvitettuna.
"Ne ovat erinomaisen hyviä", hän lausui laskiessaan viimeisen kädestään.
"Niin ovat", myönsi hänen seuralaisensa; "ne ovat niin hyviä, että niiden sietäisi tulla paremmiksi, mitä ei kuitenkaan koskaan tapahdu."
"Mitä tarkoitatte?"