Hetken aikaa tirkisteli Marcia käsittämättä mitään; mutta sitten hän äkkiä, muistaen edellisen illan vaiheet, ponnahti istumaan ja kiertäen kätensä polvien ympäri ryhtyi huolestuneena miettimään kysymystä. Hän tiesi täydellä syyllä, että Gervasion vastainen menestyminen huvilassa riippui suuresti siitä vaikutuksesta, jonka hän teki nyt ensimmäisen kerran varsinaisesti esiintyessään. Lopulta hän käski Biancan koettaa pojalle jotakin Geraldin pukua, ja katsoa hyvin tarkasti, että hänen kasvonsa olivat puhtaat. Sillä välin hän pukeutui kiireesti, jotta ehtisi itse ensimmäisenä tarkastamaan poikaa hänen uudessa asussaan.
Kiinnittäessään viimeisiä neuloja tukkaansa, hän kuuli äänten sorinaa pengermällä, ja kurkistaessaan varovaisesti ulos, näki setänsä ja Sybertin seisoskelevan kaiteen luona sauhuja vedellen. Marcia siis ei ollut uneksinut; hän oli kuullut Sybertin askeleet edellisenä iltana. Hän rypisti otsaansa miettien tuota arvoitusta ja kurkisti taas ulos. Mitä lie tapahtunutkin edellisenä iltana, nyt aamulla ei ilmassa ollut minkäänlaista sähköä. Nuo kaksi olivat ilmeisesti heittäneet kaikki kiihoittavat keskusteluaiheet taakseen ja näyttivät nyt rauhallisina odottelevan aamukahviaan.
Oli ihanan rauhallinen kevätaamu. Molempiin miehiin pengermällä se näytti painaneen leimansa — he olivat huolettomia, välinpitämättömiä tyhjäntoimittajia, ei sen enempää. Entä eilisiltana? Hän muisti heidän matalan, kiihtyneen, äkäisen äänensä; ja hän rypisti otsaansa yhä enemmän. Tämä maailma on vaihteleva kuin kameleontti, hän tuumi. Hänen katsellessaan pengermälle unohtaen hetkeksi Gervasion juoksi Gerald siellä seisovien luo iloisesti jutellen, mikä sai aikaan hilpeän naurun. Sybert ojensi veltosti kätensä vetäen pojan luokseen. Hän laski varovasti savukkeensa kellertävän kukkamaljakon reunalle, nousi seisomaan ja nosteli pikkumiestä neljä, viisi kertaa ilmaan. Gerald kirkui riemuissaan ja pyyteli yhä lisää. Sybert kielsi nauraen, otti taas savukkeensa ja istuutui jälleen kaiteelle. Tuota pientä leikittelyä katsellessaan Marcia muisti oman velvollisuutensa. Pudistaen päätään kaikille pulmallisille kysymyksilleen hän heitti ne mielestään ja kääntyi Gervasion puoleen. Bianca oli polvillaan pojan edessä suorien hänen merimiespukuaan, ja Marcia käänteli häntä hitaasti ympäri tarkastaen vaikutusta. Hänen ulkomuotonsa oli lupaavampi kuin Marcia oli odottanutkaan. Tummat kiharat olivat vielä kosteat kylvyn jälkeen, joka oli harvinainen tapaus pojan elämässä, Geraldin vanha, punainen palttinakankainen merimiespuku suurine valkoisine kauluksineen ja kaulanauhoineen oli hänen yllään, ja tällaisena häntä olisi voinut luulla vaikkapa pieneksi prinssiksi, joka omisti sata ylhäistä esi-isää, jollei ottanut lukuun hänen paljaita jalkojaan, joita ei voinut pakottaa Geraldin kenkiin.
Marcia laskeutui polvilleen hänen viereensä. "Sinä pikku kulta!" hän huudahti ja suuteli pienokaista.
Gervasio oli aivan tottumaton hyväilyihin, ja hän vetäytyi aluksi pois ruskeat silmät suurina ihmetyksestä. Mutta sitten levisi hymy hänen kasvoilleen, ja hän ojensi ujosti kätensä silittäen luottavaisesti Marcian poskea. Iloisena hän suuteli uudelleen poikaa ja tarttuen sitten hänen käteensä he lähtivät yhdessä toisten luo etuhuoneeseen.
"Ecco! hyvät ystävät. Eikö hän ole kaunis?" Marcia kysyi.
Mr. Copley ja Sybert hypähtivät seisomaan ja tulivat asiaan innostuneina paikalle.
"Vaatteet miehen muodostavat, kuka voi kieltää sen tämän nähdessään?"
"Minun mielestäni hän oli eilen aivan yhtä hauskannäköinen", virkkoi setä; "mutta epäilemättä hän on tänä aamuna puhtaampi."
"Missä Gerald on?" Sybert kysyi. "Saammepa nähdä, mitä hän arvelee uudesta tulokkaasta."