Gerald oli juuri keksinyt Marcelluksen ja telmi paraillaan sen kanssa puutarhassa; vain vastahakoisesti hän suostui tulemaan sieltä, eikä ollut ensinkään innoissaan vieraasta. Ääneti hän tarkasteli häntä hetkisen ja huomautti sitten: "Hänelle on annettu minun vaatteeni." Äkkiä pisti kauhea asia hänen päähänsä ja hän kysyi: "Onko hän uusi veikko? Jos hän on, niin saatte viedä hänet pois."
"Oi rakkaani!" huudahti äiti kauhuissaan. "Hänhän on pieni italialainen poika."
Gerald tyyntyi silminnähtävästi. Nyt hän tarkasteli Gervasiota tältä uudelta näkökannalta.
"Minäkin tahdon käydä paljain jaloin", hän selitti.
"Ei, kyllä hänkin saa sukat ja kengät, kunhan vain ehdimme hankkia hänelle sopivat", lausui Marcia.
"Tahdotko nähdä sisiliskojani?" kysyi Gerald ystävällisesti muuttaen äkkiä mieltään ja nykäisten Gervasiota hihasta.
Gervasio vetäytyi taapäin.
"Sinun täytyy puhua hänelle italiankieltä, Gerald", huomautti Sybert. "Hän on aivan kuin Marietta; ei hän ymmärrä mitään muuta kieltä. Minusta olisi hyvä, jos joku toinenkin tulisi katsomaan noita sisiliskoja", hän lisäsi. "Tulehan Gervasio", näin sanoen hän tarttui poikia kädestä ja lähti heidän kanssaan suihkulähteelle.
Mrs. Copley katseli epäilevästi heidän jälkeensä, mutta Marcia virkkoi: "Hän on oikein suloinen pienokainen, täti Katherine, ja on hyvä, että Gerald saa leikkitoverin."
"Marcia on oikeassa, Katherine; ei hänellä ole siitä mitään vaaraa, enkä usko, että poika puhuu huonompaa italiankieltä kuin Bianca."