Marcia katseli naista, joka seisoi hänen vieressään, ja puvusta päättäen näytti olevan pyhiinvaeltaja Abruzzista. Kasvot kirkkaina hän katseli pienelle parvekkeelle, jossa pappi näytteli kuuluisaa pyhäinjäännöstä. Hänen käsivarsillaan lepäsi pienokainen, jonka kasvoja hän myös koetti kääntää ylöspäin samalla mumisten rukouksia sen korvaan. Marcia antoi katseensa kulkea yli koko ihmisjoukon, hetkiseksi oli köyhien pyhiinvaeltajaparkojen ylöspäinkäännetyt, työn ja puutteen leimaamat kasvot sulaneet pyhään kunnioitukseen. Sitten kohotti Marcia katseensa jälleen parvekkeelle, jossa valkopukuinen pappi piteli korkealla päänsä yläpuolella hopeista ristiä, johon Pyhän Pietarin kirkon kallein pyhäinjäännös, pieni kappale Kristuksen ristiä, oli sijoitettu. Valo lankesi suoraan pienelle parvekkeelle; jokainen silmä alhaalla oli siihen kiintynyt. Pappi oli lihava, punakka ja hänen liikkeensä olivat teatterimaiset. Koko toimitus tuntui teatterimaiselta. Marcian tunteet vaihtuivat nopeasti. Pari minuuttia aikaisemmin katsellessaan kardinaalien juhlakulkuetta, hän oli ollut valmis tunnustamaan menojen henkisen merkityksen; nyt hän näki enää vain niiden ulkonaisen puolen. Tämä oli pelkkää näyttelemistä, petkuttamista, jolla tahdottiin sokaista köyhää kansaa. Tämä kirkko oli ainoa, mitä he omistivat elämässään, ja mitä se oikeastaan teki heidän hyväkseen? Voiko Pyhän Veronican nenäliina tai kappale Kristuksen ristiä millään tavalla ilahduttaa heidän elämäänsä? Italian talonpojille tarjottiin taikauskoa eikä mitään uskontoa.
Hän katseli taas valtavan ihmismeren ylöspäin käännettyjä kasvoja ja pudisti päätään. "Miten säälittävää!" hän huudahti.
"Miten viehättävää!" puheli Paul.
"Tuo pappi tuolla ylhäällä tietää aivan hyvin, että hän petkuttaa kansaa, ja kuitenkin hän on niin totinen kuin hän itse vahvasti uskoisi pyhäinjäännöksiin. Kirkko on vielä toivottoman keskiaikaisella kannalla."
"Siinähän onkin juuri kirkon kauneus", huomautti Paul. "Se on yhä keskiaikainen, vaikka koko muu maailma on niin kokonaan yhdeksännentoista vuosisadan kahleissa. Katselen mielelläni näitä talonpoikia, jotka uskovat Pyhän Veronican nenäliinaan ja Pyhän Bambinon parantavaan voimaan. Minusta se on kaunis uskonnäyte maailmassa, jossa usko alkaa tulla vanhanaikaiseksi. En voi moittia pappeja siitä, että he ylläpitävät sitä. Se on kuin vastalause ajan hengelle. He kuuluvat niihin harvoihin taiteilijoihin, joita on jäänyt jälelle. Jos olisin pappi, opettelisin taikatemppuja ja lisäisin pyhäinjäännösten vaikutusta esimerkiksi jollakin ihmeellä."
"Se vain yllyttäisi taikauskoa."
"Jos otatte heiltä heidän taikauskonsa niin riistätte heidän viehättävimmän luonteenominaisuutensa."
"Te ette välitä mistään muusta kuin viehättävyydestä!" huudahti
Marcia puoleksi pilkallisesti.
Paul ei vastannut. Jumalanpalvelus oli päättynyt, ja ihmisjoukko alkoi virrata kirkosta ulos. Hekin tunkeutuivat eteenpäin oikeanpuoleiselle ovelle päin, jonka läheisyydessä vaunut odottivat. Paul toimi taidolla niin, että ihmisjoukko erotti heidät muista seurueen jäsenistä.
"Minäpä kerron teille, mistä välitän eniten tässä maailmassa", hän kuiskasi Marcian korvaan, kun he raivasivat itselleen tietä pylväistössä. "Minä välitän teistä."