PORI. Ei ole tarvis (ottaa putelin taskustansa ja juopi). Tämä ei kylmenny jääksi, ei ollenkaan.
ANNA. Palo-viinaa!
PORI. No katsoppas! — — — täytyisikö minun muka pyytää sinulta lupaa? (panee putelin pöydälle, ottaa leivän ja palasen juustoa, jotka hän myös panee pöydälle). Kas tuossa, me saamme paikalla vieraita, tänäpäivänä Pori tarjoaa.
ANNA. Onko tuossa kaikki, isäni, ja muut rahat?
PORI (vihaisesti). Muut rahat! — — — Sinä luulet että neljä markkaa on koko maailma: ne ovat menneet aina viimeiseen penniin asti.
ANNA. Ah, Jumalani!
PORI (näkee hänen ompeluksensa). Mitä tämä on? vielä enemmän työtä, minä en kärsi sinun työtä tekevän, sen olen jo sanonut! (repii ompeluksen halki). Kas niin; nytpä en tarvitse kuunnella puhuttavan sinun rahoistasi muutamaksi päiväksi.
ANNA. Isäni, isäni, mitä te'ette! Tuo ei ollut minun omaisuuteni, minä lupasin sen valmiiksi täksi päiväksi.
IHAKSINEN. Oli pahasti tehty, Pori; mamselihan nyt saapi kärsiä vahingon.
PORI. Siitä minä en huoli.