ANNA (tuskassa). Tohtori Ahokas antoi minulle tämän työn;—————-Voi,
Jumalan tähden, mitä minä teen!
IHAKSINEN (silmäilee palaisia). Eikö näitä millään tavalla voisi liittää yhteen?
PORI. Ahokasko! no se minua juuri ilahuttaa; — — — hänellä on kyllä varaa maksaa.
IHAKSINEN. Elkää moittiko tohtoria, Pori! muistakaa että hän pelasti mamseli Annan hengen: eikö Pori muista, kuinka hän hoiteli mamselia ja valvoi päivät, yöt; oikein kyyneleet tulevat silmihini, kun sitä muistelen.
PORI. Niin, entiset ajat ovat olleet ja menneet; mutta nyt on hän tullut rikkaaksi, ja sentähden minä häntä en suvaitse.
ANNA. Onko hän tullut rikkaaksi?
IHAKSINEN. Hän on sitten varmaankin parantanut kaikki ihmiset lasaretissa.
PORI. Siitä haastoivat tän' aamuna kapakassa; hän on saanut suuren perinnön Hollandista jonkun ahnaan tahi tuommoisen kuoltua, joka raatajien hiestä ja vaivasta, leskien ja orpojen kyyneleistä on kerännyt rikkautensa.
ANNA. Ahokkaan käsissä rahat kyllä vaikuttavat hyvää.
PORI. Sitä sinä et ymmärrä! ei kukaan rikas ole koskaan tehnyt muuta kuin pahaa.