IHAKSINEN. Kiitoksia siitä, Pori-ukko! kunniaa ja kiitosta — — — mutta nyt lähden ulos hankkimaan muutaman halon, sillit täällä on niin kylmä, että nenänsä voipi palennuttaa.
PORI. Hae puita miten vaan voit, minä käyn lepäämään hetkeksi (menee vasemmasta ovesta ulos).
IHAKSINEN (Annalle). Heittäkää jo surut sillensä, mamseli Anna, sillä puolen tunnin perästä on meillä suuri rätisevä kokko, sen minä lupaan (juoksee ulos peräovelta).
KOLMAS KOHTAUS.
Anna (yksinään, katsoen isänsä jälkeen).
ANNA. Ei yhtäkään rakkauden sanaa, ei yhtäkään hellää silmäystä; hänen sydämensä on tykkänään kuivanut. Kuinka kauhea, kuinka iloton elämäni on! Ah, minun toivoni on lähteä pimeään, kylmään manalaan äitini luokse. Isäni minua ei ikävöi eikä kukaan muu, sillä ei ketään maailmassa löydy, joka minua rakastaa ja ymmärtää.
NELJÄS KOHTAUS.
Ahokas (perä-ovelta). Anna.
AHOKAS. Anna!
ANNA (ihastuu äkki-luulemattomasti). Tohtori Ahokas!