Se oli synkkä esimerkki. Nyt, näin varhain, alkoi terveys, piru, juonitella…
Tommola päätti ryhtyä ajoissa tarmokkaasti sitä hoitamaan.
Hän osti »Myllerin Systeemin» ja muita arvokkaita kirjoja. Jopa hän lainasi kalliit punnuksetkin. Ja hän voimisteli aamuin ja illoin. Kesäkuussa hän meni kylpemään, Ollin-saunaan, pikkukaupungin kylpylaitokselle.
Mutta ne kylvyt kävivät hänestä niin peijakkaan kalliiksi. Kylpylän hierojatkin harmittivat häntä; aamuisessa pohmelossaan tulivat nuo keltanokat ylioppilaat muka häntä hieromaan, annettuaan hänen odotella kokonaisen tunninkin hieromasalissa, ja sitten ne sivelivät kymmenisen minuuttia käsivarsia ja reisiä kuin kanansulalla, — ja se maksoi kauniin viitosen kerralta.
Sitä paitsi kiusasi häntä nähdä kylpylaitoksella aina ontuvia ja ihotautisia; ja venakoita, niin paksuja, että kun nuo pallomaiset mammat loikoilivat puistossa penkeillä, otti yksi kohta vaivoin kiinni penkkiin, sillä kädet ja jalat heiluivat koholla ilmassa. Nuoriakin venakoita siellä tosin kyllä oli, mutta niitä hän ei tahtonut, varmuuden vuoksi, sydänvikansa tähden, lähennellä, ja nyt ne olivat turhaan ärsyttämässä. Samoin kuin pihvit ja makkarat, ja makeat naukkusetkin.
Ja ennen kaikkea: elämä ja hoito kylpylaitoksella oli niin peijakkaan kallista.
Ja tulivatko sairaat siellä sen paremmiksi? Muttinenkin oli kylpönyt, iskiaksensa vuoksi, jonka hän oli saanut resorivuoteessa filosofoimisesta. Se oli maksanut hirveästi, ja yhäpä onnahteli Aapelus.
Silloin sattui Muttinenkin päättämään, että nyt hän tahtoo oleskella jälleen parhaan osan kesäänsä Putkinotkossa, koettaa parannella siellä konttaansa, maalaistapaan: saunalla ja tervalla ja paahtamalla auringonpaisteessakin ruhoaan…
»Saunalla ja tervalla!» huudahti Oiva Tommola siihen. »Kuules, veli, — minä tulen mukaasi maalle! Hoitamaan sydäntäni. Minäkään en usko näihin kylpyläafääreihin. Mutta sauna ja terva, ehkäpä ne … Entä viina! — Jos ei terva ja viina auta, on se kuolemaksi, sanoo suomalainen sananlasku… Vanhankansan viisautta. Ja lisäksi aurinkokylpyjä, ja yleensä potraa maalaiselämää…»
Tommola tuli Aapeli Muttisen luo.