»Sinä olet kunnon mies… Hyvä mies… Olet patriootti.»
Sitä hänen ei kuitenkaan olisi pitänyt tehdä. Sillä kun tammikuussa alkoi tämä varsinainen peijakas, oikea sota, ja nuorta väkeä ryntäsi kaupungista ja sen ympäristöstä kilvan Karjalan rintamalle, silloin juoksi Bongman taas Muttisen luokse. Hänellä oli kädessä vanha berdaanikivääri, rinnassa Suomen vaakuna, hänen tukkansa huiskahteli innosta, hänellä oli eväsreppu selässä ja pitkät pieksut jalassa. Ja hän huudahti:
»Tule nyt, mainiota!»
Aapeli istui paraikaa ruokasalissaan, paitahihasillaan, annos riisipuuroa edessä.
»Häh?» kysyi hän.
»Ryssät työntävät punaisten avulla Karjalaan laumoja. Tie pohjoiseen voi mennä tukkoon…»
Muttinen alkoi hädissään hokea, kuinka hän sitten pääsisikään täältä pois… Norjaan, Ruotsiin … sitä hän oli suunnitellut…
»Mitä?» kysyi toinen. »Minä komennan sinua sotaan.»
»Sotaan?»
Muttinen oli pudota leveälle takalistolleen… Ja hän selitti, ettei hän ollut koskaan ampunut muuta kuin yhden palokärjen…