»Palokärjen… Mainiota, punapäinen oli sekin…»
»Punapäinen, häh? Mutta … nämä lasisilmät…»
»Ota kahdet…»
Muttinen sanoi, että kyllä hän sitten… Ja on niin vaikeaa, ei jaksa käsittää.
Bongman ei raivonnut tällä kertaa: hän naurahti, ja lähti.
Mutta Muttinen sulkeutui taloonsa. Ei ennättänyt hommautua edes intendentuuriin, kuten Tommola, hyvä järjestävä kyky. Ja olisihan sielläkin saattanut käydä kamalasti, jos nuo hirveät punakaartilaiset pääsisivät kaupunkiin. Siksi ei Muttinen liikkunut kaduilla missään, vaan painautui emännöitsijänsä pimeään vaatekonttoriin, pyyteli häntä sanomaan, jos joku tulisi tiedustamaan häntä, että hän oli nyt matkoilla. Sinne hän varusti itselleen telttasängyn, sellaisen kuin on hyvissä sotaleireissä, polsterilla pehmitetyn, jolla hän köllötteli puolittain valmiiseen asuun pukeutuneena, luumuputinkia ja yhtä ja toista muuta hyvää muonituksenaan: sitä sopi lusikoida siellä pimeässä, seinällä riippuvien hameiden alla, silmissä vedet. Ja miettiä, miettiä. Että hänet, joka ei ollut koskaan ampunut muuta kuin kerran punapäistä palokärkeä, tahdottiin … eikö tätä riitaa olisi muuten saatu sovitetuksi? Jos olisi ollut hallitus älykäs … kuin Saksassa, sellainen, joka olisi järjestänyt elintarveasiat niin, etteivät gulassit olisi saaneet keinotella maasta pois syömistä ja siten yllyttää nälkäisiä raivoon. Mutta jos gulasseja olisi ahdisteltu, niin olisi hänkin, Muttinen, jäänyt vähemmälle sokerille! Niin, mutta punaisethan tahtoivat muutakin hyvää… Tehtaat kruunulle. No, mitäpä siitä? Miksi on harvain tehtaanpamppujen saatava työntää lakkariinsa koko mahdoton voitto? Miks'ei osuutta työmiehille, — niinkuin osuuskaupoissakin, tai valtiolle? Ovathan nuo rautatietkin kruunun, mistä syystä eivät muutkin liikkeet tämän yhteiskunnan? No, ne vaativat valtiolle maat, jopa huvilatkin, venäläisten bolsevikkien tapaan, — ja Aapelilla on itsellään maatila ja kaupunkitalo. Ei, hullutusta tämä mahtoi olla! Ja Muttista harmitti, että ne vietäisiin häneltä, vaikka hän olikin muutamina hetkinä jo valmis antamaan ne, kunhan henki säilyisi. Sillä mikä esikoisoikeus hänellä pohjaltaan oli niihin? Kymmenisen vuotta sitten hän oli tilansa ja tonttinsa ostanut; niiden arvo oli nyt sodan aikana kohonnut kaksinkymmenin kerroin. Mikä syy juuri hänellä oli saada tämä ilmainen voitto? Miks'ei yhtä hyvin muillakin vuorostaan? Jos … ne punaiset tänne tulisivat ja vaatisivat, — niin hän olisi hellä. Ja köpittäisi, kuin ennen Tolstoi, tyhjin taskuin kotoaan pois. Kovaahan se olisi, mutta olipa hän jo osansa saanut, kun taas noilla tulenpunaisilla ei ollut muka maata. Monesti hän oli ajatellut surren sitä, että maapallon kamara tälläkin seudulla joutui yhä enemmän tukkiyhtiöille tai harvoille porhoille. Missä olivat nyt niiden tilojen entiset isännät? Juoneet rahansa, holkkineet, rappeutuneet. He itse tai heidän pirpanansa irtolaisia, juuri noita patterijätkiä, rautatiesällejä tai mustien ruukkien työmiehiä, jotka nyt hyökkäsivät omaa isänmaatansa vastaan.
Ja hänelläkin, Muttisella, oli tähän kaikkeen syytä: hänellä oli tilalla vuokralainen, jolle … jolle hän ei antanut sitä maata. No, vuokralainen oli kehno, ei sitä maata hoitaisikaan, enempää kuin nuo entiset tiloiltaan jätkiksi joutuneet; myisi muille. Mutta kaikki ne nyt maata tahtoivat … ja eikö heillä ollut oikeus kokeilla? Kukapa sen tiesi. Sekaisinhan tässä pää ihan meni…
Kuusi Muttisen takana humahtaa.
Hän kohottaa hangessa päätänsä. Mitä, mitä se kohisi?
Jos maattomilla olisi ollut maata … jos heitä olisi opetettu sitä säilyttämään … neuvottu hoitamaan sitä, kun sen sijaan heille pidettiin runollisia esitelmiä isänmaasta … niin että he niitä kuunnellessaan torkkuivat … olisi nyt maassa ollut enemmän leipää… Yleiseuropalaiset aatteet, joita nyt virtaili kaikkialla … kasvaen kerran varmaan verenpaisumukseksi … alkaen täällä meillä vimmasta sotaa vastaan, niin kiivaana epäilyksenä, että se nousi estämään sodalla kansallisen sotalaitoksen syntymistä, — niin, jos maassa olisi ollut enemmän leipää, ei ehkä yleiseuropalaisten aatteiden virta olisi murtanut itselleen meillä näin leveää uomaa…