Sitte seurasi wielä yksi noita unohtumattomasti kauniita pohjan kesäöitä, mutta se oli wiimeinen, ja kenties se sentähden olikin niin ylenmäärin ihana. Ilmat rupesiwat tästä lähtien sateisiksi.
Aamupuoleen noussut perintakainen tuuli wei meidät wähään aikaan
Waitokuwan
kylään, jonka talot omat ympäri, ei ainoastaan itäisellä puolella, waan myös läntisellä, melkoisen wuonon (Aidewuodna.) Niemekkeet, jotka pistäwät ulos mereen owat paljasta kalliota; siellä täällä on ilmi karia ja matalassa wuonossa kiwiä; edessä aawa meri — semmoinen on näköala tästä kylästä. Myötäänsä kulkee siwuitse weneitä, purje-ja höyrylaiwoja; ei paikat ihmisettömiä ole milloinkaan. Juuri sentähden, että tämä kylä on kaikkein kansallisuuksien yhtymä paikka sekä kaupan että muun puolesta, luulen myös siweyden olewan huonolla pohjalla; semmoinen maine kait kylällä oli. Wuonon länsirannalla asuu kylän pienempi kauppijas, selwä suomalainen, ja perässä suuremman kaupan pitäjä, norjalainen, jota sanottiin rikkaaksi; kenties, koskapa hänessä samppaniaakin liikuteltiin meidän siellä ollessa; sitä ei olisi luullut noilla seuduin maalimata. Hänellä oli warsin awarat jällit punaiseksi maalatun kartanonsa takana. Ne oliwat täynnä halotuita turskia, jotka oliwat kuiwamassa auringonpaisteessa. Sydötään 2 seiwästä wierekkään maahan, nenät ristiin, ja niiden päälle orsi. Orsia orsien wieressä on tuhansia, laajat tasangot aiwan täynnä; jaturskia, joita parittain hännästä yhteen sidotaan ja heitetään orrelle, on kymmeniä joka orrella riippumassa. Luulisi ettei kaloja muualla maalimassa olekaan, kun näkee tätä kalan siiwoa; niin paljolta ne näyttäwät. Kyllä nämä kauppijaat ruokkiwatkin monta miestä yli koko Europan, erittäinkin Wenäjällä. Arkangelin ja Pietarin kautta tulewat turskat Kuopioon.
Ympäri wuonon on rannoilla tasaista maata, jota kyllä, kun tämä on wanha kylä, näkyi tehdyn niityksikin; mutta alaan nähden pitäisi sen elättää enempikin kuin jonkun kymmenkunnan lehmää, mikä kylässä on. Taitaapa täälläkin olla niin, että kuta kunnollisempi mies, sitä warakkaampi, ja päin wastoin; tämä tietysti yleisesti sanottu ja monilla poikkeuksilla. Ainoastaan muutamia turwetupia on kylässä, kaikki muut oliwat hirsistä ja hywässä reilassa. Tässäki kylässä täytyi admitteerata ja wihkiä eräs mies yhtä haawaa; hän oli aiwan huono lukija, mutta sanottiin olewan muuten kelpo miehen. Hun mielellään lupasi tulla rippikouluun, kunhan ensin tulisi wihityksi waimonsa kanssa, joka siitä syystä ei woinut odottaa, että oli lapsiwuoteesen lankeewa. He wihittiinkin; ennestään oli heillä jo yksi lapsi. Mies sitte oli uskollisesti rippikoulussa Puumangissa.
Tästä on wain 4 wirstaa yli niemen etelään päin toiseen kylään, wälillä on korkeanlainen hietaharju, jolle näkyy kumpikin kylä ja aawa meri lännestä yli paljaan niemen. Koko taiwal kylästä kylään on karkeata hiekka-maata, joka kaswaa lyhyttä jäkälää ja kanerwata, kalliota ei ole matkan warrella.
Kerwana.
Puolet taloista owat turpeista, ja toisetkin owat uutismökin, näköisiä. Asukkaat owat niin kutsutuita »hihhuleita» eli oman nimityksensä mukaan wain »kristityitä» ja erittäin ystäwällisiä wierasta kohtaan.
Tämän kylän ympärille saisi myös niittyä paljon enempi kuin mitä on huoneiden ympärille tehty. Karjaa näillä on melkeen sama werta kuin Waitokuwalaisilla.
Puumanki