Mutenia
on köyhä kylä ja kartanot huonompia kuin Kyrössä. Mitkä meistä näyttiwät mukawilta, oliwat rankiset; pitkin sänkyä pannaan kattoon orsi, josta rippuu harsonkaltainen waate ympäri koko wuoteen; sinne eiwät osaa sääsket, ja siellä saa maata aiwan rauhassa. Rankiset owat hywä keksintö noissa sääskien rasittamissa maissa. Sekä Sompiojoen että Riestojoen warret owat niin erinomaisia heinämaita, että luulisi suuremmankin kylän niistä rikastuwan kuin Mutenian 4 köyhää taloa; mutta hitaus työhön taitaa miehiä waiwata; siltä kait näytti; kun me 16/8 kello 11 e.p.p. lähdimme matkalle, eiwät heinämiehet olleet wielä käyneet niityllä; »kuka sinne näin warain kiirehtii:» sanoi isäntä. Suurella heinän kaswawalla suolla mutkittelee Sompiojoki niin, että kotwan aikaa soudettuamme tulimme usein melkeen samoille paikoille, joissa jo äsken olimme olleet. Kuinka paljo joet mutkittelewat, woi siitäkin arwata, että wenematka Muteninsta Lokkaan on 6 peninkulmaa, mutta kartalla suoraan mitaten ainoastaan 2 1/2. Se oli päiwän matka, Rieston kylässä käytiin puolisella. Kaikissa taloissa saa matkamies huokeasta hinnasta niin erinomaisen hywää wiilipiimää, että harwoin muussa Suomessa niin hywää saa. Siisteys taloissa on täällä jo wanhastaan arwossa pidetty awu. Riestojoen suupuolella alkawat nuo aawat jängät, joista ei silmä ääriä eroita; ne kallistuwat etelään, niin että wirta käy joessa, ja weneestäkin huomaa, kuinka paljo alempana maat edessäpäin owat; jokiloita laskee aina kuin myötämäkeä. Lokan seuduilta alkawat kosket. Niissä oli huima meno. Ei kukaan miehistä ollut ennen näitä koskia laskenut, ja waikka Muteniassa oli puhe, että pahimmissa koskissa otettaisiin laskumies, niin se jäi tekemättä koko matkalla. Muutamat miehistä oliwat olleet weneessä kerran tai kaksi, kun tuntijat oliwat koskia laskeneet kuluneina wuosina, mutta useat oliwat silloin nukkuneet. Kuka sattui perään, se wiiletti alas koskesta. Leweän, pitkän melan oliwat miehet tehneet suuresta kuusesta joen rannalla, ja siihen täytyi usein toisen miehen hypätä awuksi, kun laskumies yksinään ei sillä jaksanut suurta, 25 hengen wetämää wenettämme hallita. Wälistä ehdottelin, että joku käwisi rantaa myöten katsomassa, missä wäylä koskessa kulkee; sitä ei ollut kukaan kuulewinaankaan. Suwantowesissä puolet miehistä soutawat, toiset nukkuwat, mutta kun kosken kohina edestä kuuluu, käskee perämies: joka aironpäähän mies ja soutu tulinen! Joka airotta jää, se pitkittää uniaan, mutta kosken niskassa puistetaan nukkuwia niskasta ja ärjäistään korwaan: nouse ylös hengen lähtöäsi katsomaan! Jouten istujain päät tuijottawat pystyssä, sillä kosken kuohut pitäwät julmaa jyminää jawalkeassa waahdessa kiuhuu keskikohta ja kumpikin ranta. Neuwojat owat aina wiisaammat kuin työssä olija. Istujat joutawat nähdä, kuinka wihaisesti aallot menettä nakkelewat, yksi huutaa: »tuolla wäylä kulkee»; toinen hakkaa kädellään wasemmalle ja tiuskaa: »laske, tolwana, harjawettä;» kolmas taas pieksää oikealle ja on kiiwas: »täällähän wahwa wesi, tästähän waltawedet puotoawat». Minä kuulin joka sanan, waikka koski pauhasi ylen kowasti, ja katsoin perämieheen, jonka jaloissa istuin. Hän seisoi turwallisena melan ponnessa, eikä ollut tietäkseenkään, että weneessä ketään on paitsi hän, katsoi wakaasti eteensä silmiään räpäyttämättä; olipahan niinkuin olisi kaukaa tulipaloa katsonut. Ennenkuin kukaan ennätti ruweta riitelemään, miks'ei häntä totella, oltiin jo kosken alla ja wene luisti sileää wirtaa alas. Heti toiset soutamaan, toiset makaamaan, siksi kuin taas kuuluu kosken jymeä ääni. Jos rokonarpinen Iiwana, karjalainen, wanha mies, sattui perään, niinkuin tawallisinta oli, niin täytyi weneen totella hänen wankkain käsiwartensa ponnistuksia, waikta kuinka wäkewästi aallot olisiwat heilutelleet wenettä, ja häntä ei wähän wähääkään koskeneet wiitteloimiset ja holina weneen pohjasta. Hän Karjalan koskissa oli oppinut laskemaan. Usein oli kokan edessä peloittawa paasi, jonka ympärillä wesi raiwosi, waan Iiwana liikautti wähä keulaa puoleen, ja kun wirta hyökäisi pois kiwen kupeesta, tyrkkäsi se weneen wäylälle, ettei laitakaan raapaissut kallion särmää. Joskus tulin minäkin taitepaikassa, kun alus näytti teräwälle kalliolle juuri räiskähtäwän, kowasti ajattelemaan: »taisi tulla tuho;» »uusi wene, wanhat kiwet», wirktoi Iiwana tuimasti, kun kiwen nurkka laitaa jyysti ja wene solahti putouksen alle. Mutta kerran tuli Iiwanalle erehdys: laskettiin Tanhuan alapuolella koskea ja keskellä oli korkea kiwi, jonka kummankin puolitse wahwa wesi näytti kulkewan putouksesta alas; Iiwana antoi mennä wilistää wasemmalta puolen; wene hyppäsi alas ja rasahti niin pahalla äänellä melkein kulwalle somerokarille, että sen luuli muruiksi särkywän, mutta ennenkuin Iiwana ennätti kättään melasta irti päästää, oliwat jo nuo rajuintoiset soutajat wenettä wäylälle wetämässä, he ryskyttiwät weneriepua pitkin kiwikkoa sitä iilakkaa, että hampaat lotisiwat wastakkaa weneessä istujilla; sitte hyppäsiwät teljoille ja soutiwat tuhatta hullummasti; wirran wesi juosta tillitti halkeimista sisään arweluttawalla wauhdilla, mutta olihan noita joutilaita ruweta wiskaimeen käsiksi. Perästäpäin jokainen näki, että wäylä kulki tuon karkean kiwen oikealta puolen, ja wasemmalta puolen wirtasi wesi leweänä erään harjun yli ja hajosi siitä joka haaralle tasaista somero-pohjaa myöten, jolle weneemme wiskautui kiireimmässä kulussa ollessaan. Mutta waikka wene oli rikki, eiwät kosket olleet lopussa; eiwät miehet siitä huolineet, nukkuiwat wuorotellen suwannot ja kosken niskassa huihkasiwat lähtiessään; waan wene ratai joka aallon kohdalla sangen surkealla äänellä. Siinä oli joka koskessa päätään kaupalla; mutta kun tuon päättömän joukon päättömään kulkuun tottui, niin istui tyynenä, arwelihan: onko minun pääni kalliimpi kuin muiden?
Tätä wenematkaa kesti 3 päiwää ja puoli yötä. Toinen päiwämatka oli Lokasta Tanhuaan. Tälle taipaleelle näkyiwät wielä Nattaset. Lokassa owat kartanot kunnossa ja työnteko woimassa. Kylästä on Uopajaan eli (niinkuin kartta sanoo) Wuopajanniemen lounaisnurkkaan 2 peninkulmaa; siitä lähtiwät muut jalan Tanhuaan, ainoastaan 5 miestä weneesen. Luiron joki palajaa siinä takaisin ja tekee suuren mutkan pohjaiseen; sillä 7 peninkulman taipaleella on neljättäkymmentä koskea, joista kowin on Ylköngäs. Maamatkaa on 3 peninkulmaa, enimmittäin wetelää suota, joka painuu jalan alla pahemmin kuin ohut syys-jää. Eräältä mäeltä näki, missä asti joki mutkitteli, sen rannoilla kaswaa korkeata kuusimetsää, joka mustantummana juowana kiertelee sinne, tänne awaralla jängällä. Jo 7 aikana tuliwat wenemiehet Tanhuaan, waikka noin 1 seuduilla Uopajasta lähtiwät. Wähän yläpuolella taloa oli 2 weneessään asumassa englantilainen, joka jo kolmatta wuotta oli ollut Lapin luontoa tutkimassa; mies oli wanhanpuoleinen ja, niinkuin englantilaiset ainakin, pysyi omissa tuumissaan, karttoi ihmisiä, eikä ollut koko kesänä talossa yötä ollut. Tanhuasta on Luiron kylään 6 peninkulmaa, jolla wälillä on 12 koskea, kowin kaikista Alaköngäs, jossa sauwoimet käsissä seisoiwat soutamattomat miehet odottaen, milloin raihnainen weneresumme kiwelle karahtaisi. Se päästiin hengissä ja nyt oltiin selwillä wesillä. Luirossa oli jo eräällä talolla 10 kappaa ruista kylwössä, josta odottiwat parempaa satoa, kuin miesmuistiin oli tullut. Koko Luiron joen warrella oli kesäinen myrsky kaatanut noita kauniita rantakuusia joukottain leweään wirtaan. Luiron ja Kitisjoen haarauksessa on korkea, wiheriä niemi, jolla kaswaa korkeata koiwumetsää; se on kauuis paikka. Luirosta on Kemijärwen kirkolle 6 peninkulmaa. Kemijoen warrella on pulskia kartanoita ja kauniita peltoja. Kansa täällä on koreammassa puwussa, kuin esim. Sawossa. Matkallani huomasin, että waimonpuolet, nuoretkin, tupakoiwat. Ja kun Kemijärwen tyttäret kirkon mäellä käwelewat, moni silkissä sihisten, suussa suuri, summaton suuri, kulunut wisakoppa, jossa on 2 tuuman pituinen, reiällinen puu-patukka wartena, niin se on lystikäs näky.
Pappilassa erosimme, lantalaiset ja me. Suurin osa heistä, 6 miestä, pitkittiwät matkaa weneellä Kemijärwen yli ja sitte maitse kotipitäjäänsä, Kuusamoon, ja yhä wenäjän Karjalaan 2 heistä. Kättä lyötiin ja hywässä sowussa hywästit heitettiin. Kun loppu on hywä, on kaikki hywä.
Kemijänweltä wetää selwä maantie Kuopioon, 62 peninkulmaa. Tuntui ensimältään oudolta ajaa maantiellä, kun saattoi olla wakuutettu siitä, ettei se petä eikä eksy. Waiwaloiselta matkalta palatessaan, tietää arwostaa niitä etuja, joita edistynyt wiljelys on kotiseuduilleen tuonut. Mutta Jäämeren rantalaisille ja Lapin yksinkertaiselle kansalle toiwoo heissä käynyt tosi onnea ja menestystä.
Loppu.
Kertomus kesällä 1882 waltiowaroilla tehdystä matkasta Muurmannilaiselle rannikolle Jäämeren luona papillisilla toimilla tekemään siellä olewille ewankelis-lutherilaisille Suomalaisille palwelusta.
(Senaatiin annettu).
Sittekun allekirjoittaja oli Kuopion Tuomiokapitulilta saanut määräyksen tähän toimeen, piti jo ajoissa antaa tulosta ilmoitus Suomalaisille, joiden tykö oli lähteminen. Maaliskuussa kirjoitin Uuran, Waitokuwan ja Puumangin kyliin saapuwani ensin mainittuun kylään Heinäkuun keskipaikoilla. Suomen Kenraalikuwernööri oli myös suosiollisesti ottanut kirjoittaaksensa Arkangelin kuwernöörille, että hän alempain wirkamiestensä kautta kysymyksessä olewalla rannikolla olisi awullinen antamaan tietoa asiasta Suomalaisille, jotka kalastus-retkillään usein kulkewat monia kymmeniä peninkulmia kotipaikoiltaan.
Lähdettyäni matkalle Kesäkuun 23 päiwänä matkustin Kuusamon rajalta Pääjärwen, Kuukasjärwen ja Kontajärwen kautta Näseesen (Knäsja), jonne saawuin Heinäkuun 7 päiwä. Siellä asui suurimmassa köyhyydessä kaksi parikuntaa, joista toinen oli yli 10 wuotta ollut wihkimättä, eiwätkä nykyään tulleet wihityiksi, kun ei heillä ollut minkäänlaisia todistuksia esteettömyyteensä. Heidän kaksi nuorinta lasta kastettiin, joista wanhempi oli lähes 6 wuotias. Näillä wierailla, mailla panewat kumminkin wanhemmat lapsensa heti syntymisen jälkeen hätäkasteesen, jonka wuoksi tässä kertomuksessa, niinkuin tätä ennen tehdyissä kertomuksissakin tämänlaisesta matkasta, on lyhimmittäin käytetty sanaa »kastettiin», waikka oikeammin pitäisi olla, että kaste konfirmeerattiin eli wahwistettiin.