kylä, joka on muutamia Wenäjän wirstoja eteläpuolella samannimistä järweä, ei ole juuri pieni kylä. Siinä on 15 taloa, 36 lehmää, 9 hewosta; peltoihin ei ollut ollenkaan kylmetty ruista, mutta huuhdissa kuului wähä olewan. Noustiin taloon, joka oli niin kuin kaikki muutkin oikealla rannalla. Isäntä oli erinomaisen wirkku, kirkassilmäinen, nuori mies, puhe ja käytös kuin Wiipurin miehillä; renki niinikään. Kun nälkä käski taloon, pyydettiin ruokaa, ja heti oliwat isännät, emännät walmiit laittamaan. Mutta tässäpä yhdyttiin tinkapaikkaan. Miehillä ei ollut kuppia muassa, talossa ei mieronkuppia; ja näin sisämaassa owat starowierot wielä tarkempia waromaan, ettei toisin-uskowainen saa heidän ruoka-astioistaan syödä. »No, hywä emäntä, myö meille rowe ikuiseksi omaisuudeksi.» Emäntä hyppäsi uunin pankolle, sieppaa tuohisen uunilta ja tarjoaa muille. »Pesepä wielä tämä.» Suurella kernaudella kiidättää emäntä tuohista nurkkaan wesiastian luo, hyrskyttää pari, kolme kertaa huuhtomaweden ympäri tuohisen laitoja ja tuo sen takaisin. Puukko tupesta esille; kyllä sillä liiat lisät lähtewät laidoista. Siihen sitten ensin maito, monta kupillista peräkkää, senperästä kalakeitto ja järjestyksessä juomamesi, ja kun wielä saatiin metson tähkä, kowa ja homehtunut tosin, sille laudalle, joka penkin ja lawitsan wälille laskettiin ruokapöydäksi, niin jaksoi taas lähteä matkalle. Kun tuolla suuressa Sawon pääkaupungissa, Kuopiossa, alkaa kowin halu tehdä ruweta tirkistelemään, onko talrikki lumiwalkea, onko weitsi ja kahweli kirkas, onko lasi läpi katsottaessa täplättä, niin jo pitäisi lähteä tänne; täällä oppii paremmille tawoille.
Tästä kulkee tie Koutajärwelle myös Soukelojärwen kautta, mutta me läksimme suorempaa tietä Kuukasjärwen kautta. Tässä loppui meiltä kaikki apu kartoista; sekä Suomen kenraalikartta että Inbergin kartta on wäärä. Kuukasjärwi ei laske Kuntijärween, waan koillispuoleisten järwien kautta Koutajärween. Kuntijärwen kylästä
Kuukasjärwen
kylään eli Platonaan, joka on järwen etelärannalla enemmin länsipuolella on 20 wirstaa, ja järwien wälillä on 4 wirstan lewyinen, korkea maataiwal, jylhää korpimetsää. Tullessamme aamupuoleen yötä Platonaan oli kummastuttawaa nähdä, kuinka tarkan huolen Karjalan waimonpuolet pitäwät päähineestään eli pääkruunustaan, jolle owat panneet wenäläisen nimen »perwäskä». Maatessaan lattialla tuwassa (heidän ainoa lämmin suojansa) oli perwäskä löyhdytetty päästä ja oli aiwan päälaen wieressä tyynyllä. Kun suurella waiwalla ja ryskeellä saatiin talon wäki hereille, oli waimonpuolten ensimmäinen homma unen horroksissa hamuilla wuoteellaan, missä perwäskä oli, ettei kukaan ennättäisi nähdä heidän tuuheata tukkaansa ilman perwäskätä. Muutamilla oli perwäskä korkea ja moniwärinen, kullan kiiltäwä ja punainen. Ja kun wielä paniwat punaisen tahi keltaisen huiwin sen päälle ympäri päätä ja sitoiwat niskaan kiinni, niin se näytti eriskummaiselta; ja kyllä he näyttiwät semmoisella päätörötyksellä auringon paisteessa soutaessaan tarkenewan. Aamulla saatiin taas kauan odottaa uunin lämpiämistä, kalakukon paistumista ja keiton kiehumista, ettei ennätetty sinä päiwänä etemmä kuin Mossaan 3 peninkulmaa. Leipää tehtiin ja paistettiin niin kuin ainakin, waikka oli Wenäjän Juhannuspäiwä. Emäntäwäen ruokaa laittaissa, oli isäntä nurkassa olewan kuwan edessä ristimässä itseään, ja kun oli joitakuita 10 kertoja saanut täyteen, siirsi hän yhden helmen wasemmassa kädessään olewassa helminauhassa alas, posmattaessaan wenäläisiä sanoja, ja katseli pitkät hetket ja tarkasti palawan rukouksen teon alla meitä ja meidän liikkeitämme. Platona on toinen kylä tämän järwen rannalla ja siinä on 2 taloa, 4 lehmää ja huuhdassa oli 2 puutaa ruista kylwössä. Kuukasjärwi on lännestä itäänpäin juoksewa, 25, 30 wirstan pitkä, melkeen joka paikasta yhtä soikea. Ainoastaan etelä-rannalta pistää kaakkoon päin leweänlainen lahti, jonka itäpuolella on korkea ja jyrkkä niemi; sen nimi on Hirwiäniemi. Sen eteläpuolella lahden rannalla on Hirwiäniemen kylä, jossa sanottiin olewan 8 warakasta taloa; nämä 2 kylää omat järwen rannalla.
Kun olimme ennen kuulleet että Karjalan tytöt osaamat soreasti laulaa, kehoitimme järwellä niitä 2 tyttöä, jotka toisen talon isännän kanssa oliwat lähteneet meitä kyytiin, wirittämään joku laulu matkan ratoksi; wähän ujostelemisen perästä rupesiwatkin ja kerran alkuun päästyänsä solui lauluja enemmänkin edestä. Suuri osa oli nähtäwästi wenäläistä syntyperää, waan muutamat soiwat kait minun korwissani perisuomalaisilta ja samassa miellyttäwiltä; ne oliwat mollissa. Tytöt lauloiwat, niinkuin tytär laulaa, jolla on paha äitipuoli.
Kuukasjärwen rannoilla kuuluu olewan Lapinhautoja, maahan kaiwettuja, seinät kiwestä, waan katto on luultamasti ollut puusta. Erilaiset näistä owat ne haudat, joilla ennen on poroja pyydetty; ne owat pitkiä, aina 5 syltä, ja 3 leweitä. Järwen päästä laskee lyhyt koski Solojärween; (10 wirstaa pitkä) wene wedettiin kannaksen yli. Kun katseli ympärilleen luontoa ja sen erityisiä kappaleita, niin näytti siltä, kuin ne olisiwat siinä asussa, jossa ne luojan kädestä lähtiwät; niin erämaan tapaista on tämä matka, wielä kerran mene taiwallettiin ja niin oltiin Mossan- eli Nuoto-järwellä, joka myös lewitäksen samaan suuntaan, ja on yhden kokoinen kuin Kuukasjärwi, noin 1 eli 1 1/2 peninkulman leweä. Kulettiin suoraan yli keskijärwen pohjoisrannalle, jossa on
Mossan
pogosta (kylä), ainoa koko suuren järwen hedelmällisillä rannoilla. Yhdessä: talossa on 2, toisessa 4, kolmannessa 1 ja neljännessä 1 lehmä; Yleensä on 34 henkeä, 3 hewosta, 34 lammasta, 84 poroa. Yhden nelikon oliwat kylwäneet ruista huuhtaan. Kotipeltoihin ei ollut kylwetty ruista, kuin wähä ohraa wain. Talossa, johon yöksi mentiin, eli wielä iso-isä ja mummu; sanoiwat olewansa yli 100 wuoden ja näyttiwät wielä toimen wanhuksilta. Ei kummakaan: tupakkia ei kuuluwissa, wiinaa ei mailla, mantereilla. Starowierot ei kumpaakaan siedä; ja me wedimme harwat sawumme aina pihalla; jota kohteliaisuutta Karjalaiset suuresti ihmetteliwät. Kaukana suuren maailman pahennuksista kun ihminen luonnon yksinkertaisuudessa elää, niin hän elää kauan. Kun wäki asettui ja mekin panimme maata, meni mummu uunin taa loukeroonsa, ja minä kuulin hänen mainitsewan Wapahtajan nimeä. Ei mummulla olut mitään Jumalan sanan kirjaa, ei, kirkkoa, ei pappia — ja kuitenkin saattoi hän olla paljoa lähempänä Jumalan waltakuntaa, kuin walistuneessa Suomessa monen monta, joilla on joka hyllyllä Raamattu, joka sunnuntai Jumaöan palwelus ja papin neuwot saatawana milloin tahansa.
Kylästä kun kuletaan itään ja koilliseen päin tullaan pienen Tyllin-joen kautta Lapinjärwelle ja siitä on wene taiwallettawa jyrkkää ja kiwistä mäkeä alas Paasmajärwelle, josta jokea myöten tullaan Koutajärwelle, jonne Mossasta sanottiin oleman 25 wirstaa. Koko tämä matka on erinomaisen synkeämetsäistä. Mossasta alkaa maat Koutaan päin madaltua; waarat ja kukkulat loppuwat; mutta wielä kohoaa waara idässä päin, Iiwakka, ja wähä etelämpänä Irenien waara Mossan järwen eteläpuolella, jotka kumpikin Mossasta lähtijälle owat wiimeiset hywästi-jättäjät noilta korkeilta alppiseuduilta Kuusamon kirkolta Mossaan asti.
Irenien waarasta on kansan suussa seuraawa satu: Noin 100 wuotta sitte tuli sen luo asumaan paennut sotamies, ja löysi wuoresta kultaa, ja eli hywästi; mutta kun ruwettiin etsimään hänen kulta-kaiwoksiansa, ja aina Pietarista asti tuli herrat wuorelle, peitti hän kaiwoksensa; eikä ole sen kowemmin niitä löydetty. Niin, niin; wuoressa on kultaa; Mossalaiset tarwitsewat kultaa (sen woi syrjäinenkin todistaa); mutta kunnes saadaan tietää, miten kultaa saisi irti, täytyy mossalaisten elää kurjan köyhän lailla. »Elä odota, mossalainen, kultaa Irenien wuoren haltialta, waan ota pois kulta noista niityistä, metsistä ja maista;» mutta Mossalainen ei tätä puhetta ymmärrä. Wanha ukko sanoi olewansa toista rotua, kuin Karjalaiset ja Suomalaiset: hänen ukon ukoista oli joku tullut Moskowasta tänne, mutta pahaksi onneksi oli kieli muuttunut. Hillitse surusi ukko! jos näillä mailla olisi semmoista kapinetta, jota kutsutaan »peiliksi», ja sinä kurkistaisit siihen, niin sanoisi kuwa tuolta kummasta maailmasta lasin toiselta puolen, ettet sinä »sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan walkeana» ole isäin isiesi kupeesta wenäläisenä lähtenyt. Mutta siinä woi kyllä olla totta, kun esi-isisäsi kertoiwat, että heidän tänne tullessaan asui täällä Lappalaisia, joiden kanssa oltiin hywässä sowussa, mutta kun suomalaiset sotamiehet retkiään rupesiwat jatkamaan aina tänne asti, niin he pakeniwat ja rupesiwat waeltamaan ylös pohjaan päin. Nämä sota-retket owat luultawasti samoja, joista Oulangansuussa kerrottiin; siellä on käyty peittosotaa (piilo- eli hyökkäys-sotaa), jossa oli kowasti oteltu, ja nykyään on wielä löydetty wanha miekka, joka niiltä ajoilta oli maassa ollut kätkettynä. Hellät hy wästit jätimme Mossan ukolle, kun tiesimme että lähdimme wiimeisestä suomalaisesta talosta itäänpäin. Kun korkean metsän sisästä jokea soudettiin ja eteemwe aukeniwat