Nyt astuu miehet kotiinsa
Ja uinut avaa kaapinsa.
Kun ottaa neljä ryyppyä,
Taas näkee pientä väkeä.
a) EHTOOTÄHTI.
Kun on päivän viime säteet läntisihin aaltoihin
Sammuneet, ja ensimmäisnä astut armas näkyviin
Tähtitarhain tuhansista tuikkivista mailmoist',
Maamme kauniin heimolainen taivaan kannen kulkijoist'!
Vaan et kauan viivy; koska hopeaiset aartehet
Avaruuden alkaa loistaa, taivaan rantaa lähenet,
Läntisille maille riennät päivän jälkeen rakkahan,
Siellä illan ihastusta samoitenkin alkamaan.
Lemmen silmäyksin, jotka levotoinna hehkuvat,
Sinun heiskunatas kansat vanhat vertaelivat,
Kun he, ammoin sitten, ovat ristineet sun kaimaksi
Jumalattarelle, joka lemmen tunteet herätti.
Nimes' oikeen arvasivat! Vielä kansat ihastuu
Kun sun muotos ruusuisessa iltaruskoss' ilmaantuu;
Kaikki silloin ihmettelevät, ett' oot niin herttainen,
Päivän kaino palvelijatar, ruhtinatar tähtien!
b) KOINTÄHTI.
Jo loistaa idän reunaalla
Tuoll' aamuruskon otsassa
Kointähti armas, katselee
Taivaalle, sekä sanelee:
"Taas tähdet öisen taivahan
Ma kohta näen sammuvan,
Kun armas päivä koittavi
Ja pimenen voittavi."
Nää sanat tähdet kuulivat
Ja puhujalle lausuivat:
"Ent' itse? Päivän valoa
Et itsekään voi katsoa!"