"En teitä siit' oo soimannut."
Kointähti vastaa; "iloinnut
Oon saada valoon kuolla —
Se kuolema on ihana."
Näin ihmishenki aatelkoon
Auringostaan ja iloitkoon,
Kun saa myös hänkin sammua
Viel' ihanammass' valossa.
POISSA OLEVALLE.
Ikävä on aikani,
Pois kun menit luotani
Ja mun jätit katalan
Armahasen tuskahan.
Päivällä ma astuilen
Kukkakenttää hu'oaten,
Kukissa näen muotosi,
Tuuless' kuulen äänesi.
Unissa vaan nauttia
Mennyttä saan riemua,
Vaan sun yö loppuupi,
Ikävä taas alkaapi.
Oi! kun kohta toteuntuis
Toiveheni, tapahtuis
Herälläi se hekuma,
Josta vaan saan uinailla.
PÄIJÄNTEELLÄ.
Illalla kello kymmenen
Kaks miestä istui rekehen.
He Virmalasta lähtivät
Ja Tehinniemeen riensivät.
"Oi kaunis on sun kuutama,
Sa Huhtikuinen iltama."
Näin mietit miehet, huokasit
Ja haukotellen nukahdit.