Kun silloin tällöin heräävät
Ja kyytipojalt' kysyvät:
"Eik' olla kohta perillä,
Kyll' viivytty on välillä?"
Niin ympärilleen katselee
Uinaillen poika sanelee:
"Tää tie ei lie oikee tie,
Vaan ei se eksyksiinkään vie."
No! Mitäs tehdä — ajetaan
Ja vihdoin talo huomataan.
"Nyt," lausuu poika näppärä,
"Me oomme, näen mä, Sysmässä!"
MERIMIEHEN LAULU.
Nyt sinusta ma erkanen
Mun synnynmaani herttainen,
Sun salot, järvet, kukkulat,
Niin kalliit ja niin armahat,
Nyt katoavat näöstäin —
On meri edessäin.
Vaan taivahalta säihkyvät
Mun kotimaani tähtelät
Ja Suomen laulu mieluinen
Tääll' soipi päällä aaltojen
Ja tuuli Suomenniemeltä
Tuo tervehdyksiä.
HÄÄILTA.
Oi rakkaus! Sa kuolemanki voitat
Ja kuolon jälkeen armaampana koitat.
Koht' ompi kesäpäivä loppununna
Ja töistään ihmiset jo palannunna.
Tuoll' viipyy vielä virran reunahalla
Yks nuorukainen, muodoll' hohtavalla;
Kas kuinka silmäns levotoinna loistaa,
Ja katkerasta mielestänsä to'istaa,
Kun suvantoon hän huomionsa kääntää
Ja synkäll' äänell' nämä sanat ääntää:
"Kyll' elämässä tappioita kohtaa
Ja tuimaan riitaan tunteemme ne johtaa,
Vaan mikä niistä sydäntä niin ratkoo,
Kuin, joka rakkauden siteet katkoo.
Hän toisen oma! Oi te henget maassa
Ja veessä sekä ikitaivahassa,
Te lievitystä rintahani tuokaa
Ja hetkeksi nyt lepo mulle suokaa!"
Oil lausununna — Vesi kohahtaapi
Ja neito Vellamon nyt liukahtaapi
Veen kalvohon — kuin tähdet taivahalla
Sen silmät säihkyvät, kun lumoovalla
Nyt voimalla ne onnettomaan kääntää
Ja hälle sanat siivilliset ääntää:
"Oi kauno! Sua onnettomuus vaivaa
Ja synkkä suru sydäntäsi kaivaa
Siell' ylisessä mailmassa, jossa
On katkeruutta joka tuokiossa.
Oi tänne tule! Rauhassa saat olla
Tääll' aaltoin alla; sua suosiolla
On kaikki tottelevat; myös meillä
Ne tunteet on, jotk' autuuttavat teillä
Ja aartehista alankomme hohtaa,
Jotk' ajatukset riemuisiksi johtaa."
Ah! Kuinka suloisesti sanat soivat!
Kuink' oudon mielen toiselle ne toivat;
Ne viileyttä kuumehelleen antaa
Ja tyynen riemun sydämeensä kantaa.
Hän iltaruskoon silmänsä nyt luopi
Ja mietteens' ilmi nämä sanat tuopi:
"Oi aurinko sa kultakiharainen,
Sa kaikkiin nähty, kaikki huomaavainen,
Jok' onnetointa olet armastellut
Ja lyhytt' iloani silmäellyt:
Kun huomenna sa kiirehesi nostat
Ja armaudell' ihmisille kostat
Ne työtki, jotka valkeutta kammoo
Ja pimeydell' uskon valan vannoo;
Jos silloin mua, mennyttä, hän muistaa,
Niin katuvaisen korvahan sa kuiskaa,
Ett' uskotointa viimme tuokiossa
Ma muistin — viel' enemmän muistan, jossa
Ei himot mieltä himmennä, kuin lassa
Hänt' ennen muistin, muistan Ahtolassa."
Näin lausuttuaan virtahan hän juoksee
Tuon ihanaisen lohduttajan luokse,
Taas kohta virta vierivi kuin ennen,
On onnettoman jäähdyttänyt lemmen.
* * * * *