Vanhus sulki Juhanan rintaansa kohden. Kyynel kiilsi hänen silmissään ja hän sanoi: "Siitä asti kun meiltä lähdit, ei näin onnellista hetkeä ole meillä ollut — ei, peto vieköön".
Vanhus polki puujalalla tantereesen, jotta se tömähti. Nyt Elsa saapui kartanolle.
"Tässä on vaimoni; tuossa setä Jaakko ja täti Matleena, josta sulle,
Elsa, niin usein olen puhunut".
Vanha Nevalainen tuijotti tuohon suopeannäköiseen Elsaan ja hänen ihmettelemisensä ei tahtonut loppuakaan. Vihdoin hän puhkesi puhumaan, muka itsekseen, vaikka hän huusi: "Tuo kies'auta kelpaa! Tuskin olit sinä Matleena tyttönä — no no — ainaki yhtä kaunis — hm — se on tietty".
Kun vanha Jaakko oli ihastuksensa alkupuuskat purkanut, astuttiin sisälle, jossa nuori, hilpeä ja kaunis emäntä kohta osoitti kykyään taloudellisissa toimissa varsin tyydyttävällä tavalla. Vanha Jaakko tuskin voi silmiään kääntää tuosta viehättävästä emännästä ja Matleena-mummo myönsi, että Anna Säämingillä (joka, sivumennen sanoen, oli naimisissa hänki) ei voinut "lähestulkoonkaan" Elsalle vertoja vetää.
Rakkaiden vieraiden kunniaksi tuotiin nyt kellarista parasta juotavaa ja nuoren sekä vanhan parikunnan onneksi tyhjennettiin pikarit. Vanhan Jaakon temperaturi kohosi vähitellen korkeampiin asteviivoihin. Hän rupesi puhelemaan Varsovan rynnäköstä ja muista merkillisistä tapauksista "siihen aikaan".
Vaan yksi pilvi nousi hetkeksi pimittämään yleisen ilon päiväpaistetta. Vanha Matleena sattui kysymään, josko Sipon murhaajasta oli selkoa saatu.
"Ole ääneti hänestä, joka isänmaansa petti", huusi Jaakko. "Olkoon hänen nimensä ikuiseen unhotukseen haudattu".
"Jätä kosto Herralle", huusi Matleena.
"Tuli ja leimaus", ärjäsi Jaakko. "Semmoinen, joka isänmaansa pettää, hänestä ei ansaitse puhua. Hän on tuomionsa saanut. Jaa — Älä keskeytä mua, Matleena. Sipo oli ennen mies, vaan hän ei koetuksen aikana kestänyt, vaan laukesi — mutta tuossa istuu poika, joka isänmaataan tietää arvossa pitää. Sinä kunnon poika!"