"Mies, joka rakastaa isänmaataan ja sen puoltajia ja tahtoo sen häpäisemistä ehkäistä", kuului vastaus.
"Nimesi?" kysyi ääni hevosen selästä.
"Juhana Nevalainen", vastasi puhuteltu.
"Juhana Nevalainen!" toisti kysyjä. "Semmoista ei ole Nurmeksessa."
"Hän on Sipon poika", vastasi usea joukosta. "Kyllä me hänet tunnemme."
"Hän on meidän puoluetta eikä ryssän ystävä", lisäsi muuan.
Ratsumies oli hetken ääneti. "Mitä tässä seisot?" kysyi hän taas
Juhanalta.
"Morsiameni on ryöstetty Hovilaan, ja tahdon hänet pelastaa, menköön vaikka henkeni."
"Tuo kuuluu kummalta", lausui ratsastaja, joka vieläkin oli selin kuutamoon, niin ettei hänen muotoaan voinut eroittaa. "Mitä morsiamesi voi Hovilassa" — hän keskeytti puheensa, lisäten äkkiä: "oletko vakooja?"
"Henkeni on teidän vallassanne, herra majuri. Minä pyydän teidän turvissanne päästä pelastamaan onnettoman morsiameni, jonka tunnoton veli on riistänyt kotoa ja vienyt talonpoikain tuomittavaksi sen vuoksi, että neito ilmoitti Hovilaan Käkisalmen retkestä, joka siten estettiin."