Mutta kymmenen askeleen päähän rintavarustuksesta ei Affleck vienytkään sotamiehiään. Hän marssitti heidät kujalta pellolle ja pakoitti täten talonpojat luopumaan rintavarustuksesta, josta ei nyt ollut mitään hyötyä.
"Ampukaa ne pedot", huusi Ahlholm. Pamauksia kuului, mutta laukaukset eivät tuottaneet vahinkoa. Affleck kielsi miehiään ampumasta ja läheni lähenemistään Hovilan isoa rakennusta, jonka takana Sipo Nevalainen joukkoineen seisoi.
Nyt kuului pistoolin laukaus. Juhana miehineen hyökkäsi pihalle. Juuri tallin nurkasta kääntyessään hän hätkähtäen näki isänsä seisovan miesjoukon etupäässä.
Sipo Nevalainen kalpeni huomatessaan poikansa. Hänen kädestään putosi musketti; hän tirkisteli tulijaan äänetönnä kuin aaveeseen. Hänen poikansa Affleckin väessä! tämä oli näky, jota isän oli vaikea käsittää.
Hetken seisoi Sipo siten ikäänkuin lumottuna. Sitten hän puhkesi puhumaan: "Miehet! Tuossa tulee poika isäänsä asevoimalla vihollisen valtaan antamaan. Katsokaa! Hän julkeaa katsella minua silmiin!"
Sipo sieppasi pudonneen muskettinsa, kohotti sen ja viritti hanan. Hän tähtäsi. Juhana seisoi kuin kivettyneenä; hän ei voinut paikalta liikahtaa. Kuului pamaus; ruudin savu esti Sipoa selvästi näkemästä eteensä, mutta kuitenkin huomasi hän Juhanan kaatuvan.
Yleinen hämmästys tästä teosta hälventyi pian muihin tapahtumiin.
Affleck oli juuri tulossa kartanolle.
Vielä hetki, ja sotilaiden riemuhuuto kajahti kartanolla. Pyssynperien ja miekkojen kalske kaikui ylt'ympäri, ja piha oli kohta ruudinsavua täynnä.
Tavattoman kylmäverisesti johti majuri mustan ratsunsa selästä rynnäkköä. Muuan talonpoika rohkeni tarttua hänen ratsunsa suitsiin, mutta pistoolin laukaus karkoitti uskalikon.
Yleinen häiriö alkoi päästä valtaan talonpoikien keskuudessa. Ne, jotka vartioivat Hovilan varusväkeä, alkoivat peljätä kohtaloaan ja jättivät vartioittavat omiin valtoihinsa. Kohta tulivat näkyviin Jessenhaus, Björn ja Arnkijl; heidän lisäkseen alkoi ilmaantua muitakin.