"Ahaa", huusi Affleck, "tuossa varmaan on morsian. No, Nevalainen,
Herran nimessä, ota neitonen haltuusi."
"Miten voin teitä palkita?" sanoi Juhana liikutettuna.
"Minä olen jo palkittu", vastasi majuri puoleksi katkerasti, puoleksi alakuloisesti. "Minä en ole Nurmeksessa vielä kiitosta kuullut — enkä tahtonutkaan", lisäsi hän ylpeästi, ikäänkuin häveten edellisiä sanojaan.
"Herra majuri", kuului oven puolelta valittava ääni, joka oli vanhan toimeliaan Matleena-kokin, "ne hävyttömät ovat syöneet piirakaiset, ispinät, poronlihat, pöystit ja kaikki muut parhaat palat ja juoneet pikatongit, renskat ja portviini-pullot suihinsa. Rovasti joi portviiniä."
"Lohduta mielesi, vanha, uskollinen Matleena", sanoi Affleck. "Nurmeslaisten vero nousee tältä vuodelta kaksinkertaiseksi, ja sitten ostetaan uudet viinit ja paistit."
"Armollinen majuri, olisin halunnut ne konnat lihamy'yksi hakata", lausui tiitterä kokki.
"Kyllä kai", tuumi majuri. "Mutta on aika mennä levolle. Pane nyt, mummoni, ensin pöydälle, mitä kokoon saat. Meillä on hitonmoinen nälkä."
Matleena riensi toimeensa, ja kohta oli ruoka pöydällä. Majuri tovereineen hotaisi hontoonsa minkä jaksoi. Sitten panivat väsyneet sotilaat levolle, ja aamuyöstä nukkuivat majurin talossa kaikki, paitsi neljä sotamiestä, jotka olivat vartiona. Juhana ja Elsa eivät nyt uskaltaneet lähteä kotiinsa, vaan jäivät majurin käskystä hekin yöksi Hovilaan.
XVI
Sipo Nevalainen.