Sipo istui rekeen ja löi virkkua vitsalla. Se lähti aika vauhtia kartanolta, sillä Sipo ei ennen vielä kertaakaan ollut kotoa lähtien hevostaan lyönyt.
Kumma tunne nousi Sipon rinnassa, hänen nyt kiitäessään taipaleella. Entiset onnellisemmat ajat johtuivat hänen mieleensä, mutta pian hän kukisti tunteensa.
Alkoi lähestyä se aika, jolloin hopeankarvainen kuu menettäisi valaisemisvaltansa. Sinertävänpunaisena hohti itäinen taivaanranta; se muuttui vähitellen tulipunaiseksi, Sitten kellertäväksi ja sahraminkarvaiseksi. Kohta oli ilmaantuva päivän kultainen ruhtinas valollaan ilahuttamaan näitä seutuja pitkän yön jälestä.
Mutta Sipolle tämä valo tuntui vastenmieliseltä. Ensi kerran elämässään hän olisi suonut päiväntulon viipyväksi.
Jokseenkin lähellä sen tien vartta, joka Nurmeksesta johti Pielisiin ja jota Sipo nyt kulki, oli Horman Mallan talo. Kolmas vuorokausi oli kohta kulunut siitä, kun Sipo oli noidan tavannut. Tämä aikoi nyt lähteä Hovilaan, missä luuli Sipon vielä olevan. Mutta aamulla ulkona käväistessään oli hän muutamalta mieheltä saanut kuulla majurin paluusta ja talonpoikien karkauksesta, jopa Siponkin julmasta ampumiskoetuksesta. Tästä ilmoituksesta noita tuli iloiseksi, koska hän arveli Sipon nyt varmaan olevan siinä tilassa, että hän taaskin tarvitsisi Mallan apua, jota hän ei kuitenkaan saisi ennenkun hän oli valansa täyttänyt. Noita siis jälleen siistiysi, pani ylleen parhaat vaatteensa ja lähti astumaan maantielle, joka johti Nevalaisen taloon.
Aamuvalossa hän huomasi hevosella ajajan tulevan vastaansa. Lähempänä hän tunsi helposti miehen ja hevosen. Myös Sipo huomasi pian noidan ja alkoi hutkia hevostaan, mutta samassa akka oli reen luona ja puikahti sen kannoille.
"Suo minulle kyytiä vähän matkaa, jotta saadaan tuumailla", lausui noita. "Mihin menossa, Nevalainen? Ja miksi noin koetit minusta päästä?"
"En ole sinulle minkäänlaisen tilin velvollinen", sanoi Sipo. "Aika on minulle tärkeä; senvuoksi aioin koettaa päästä sinun pitkistä puheistasi."
"Hoo", virkkoi Malla, ja hänen silmänsä välähti. "Ja valasi? Sen olet kai jo unhoittanut."
"Siitä puhutaan, kun kolmen, neljän päivän päästä palaan", lausui
Nevalainen.