Muutamana iltana, kun kylpy oli valmis Kammolassa — niin nimitettiin loihtijan taloa — vietiin Einar saunaan. Loihdevettä heitettiin kiukaalle ja nuorukaista kylvetti itse Kammo vastalla, jonka varpuja oli kolme iltaa peräkkäin taitettu päivänlaskun aikana korkeasta koivusta. Lemmennostosanat loihtija luki ja rikas, korkeasukuinen gottlantilainen nainen oli, johon Kammo, muka unissa saadun ilmestyksen mukaan koetti taivuttaa nuorenmiehen mieltä. Einar kyllä kummasteli loihtijan kaikkitietäväisyyttä, kun ei tullut arvanneeksi, miltä suunnalta tuo luottamustoimi oli uskottu loihtijalle.
Muutamana aamuna Einar pyysi Kammolta jousen ja keihään, mennäkseen metsään. Ehkäpä joku saalis olisi siellä tarjona. Meni loihtijalta suu vähän nauruun, kun vastasi, ett'ei nyt ollut metsästysaika, vaan syyspuoleen ja talvella varsinkin. Einar kuitenkin meni metsään, ottipa kuitenkin aseet mukaansa, jos joku vaara uhkaisi siellä.
Syvissä ajatuksissa hän kulki kaitasta polkua, mietiskellen kotiseuduillaan kuultuja satuja hohtavista auringon vaunuista, jotka oli tehdyt Muspelin tulikipinöistä. Myös hänen mieleensä johtui Tor'in seikkailut Geirrödin, Rungen'in ja Trymen kanssa. Ja luonnollisesti Freja, rakkauden jumalatar, lennähti hänen mieleensä, kun hän muisteli, kuinka Kammo oli häneen vitsoilla lempeä istuttanut. Ei hän kuitenkaan ollut tuntenut mitään halua ruveta kosimaan gottlantilaista neitoa.
Mutta äkkiä hän kavahti, kun mesikämmen kahdella jalalla tuli häntä vastaan. Ei hän kerennyt edes jousta jännittää, se putosi hänen hervottomasta kädestään maahan. Keihäs hänellä jo oli kohotettu, vaan samassa kontio alkoi sylipainin nuoren miehen kanssa ja tämä keijahti kohta selälleen maahan.
Sattumus kuitenkin hänet siitä vaarasta pelasti. Kolme hämäläistä sattui paikalle saapumaan ja heidän peitsiensä ja kirveittensä iskuista metsän kuuluisa kuningas sai kuoliniskun.
Karhu oli kuitenkin repinyt Einarilta rinnasta vaatteet ja näkyviin oli tullut hopearisti ristiinnaulitun kuvalla. Hämäläiset sattuivat olemaan kristityille tällä hetkellä erittäin suutuksissaan.
— Turhaanpa tässä nyt Otsoa rääkättiin. Se oli aivan oikeissa hommissa, jupisi muuan hämäläinen.
— Kaksi paistia tässä täytyy saada! sanoi toinen.
— Hoi mies! Taidatko suomea? karjasi kolmas.
— Vähän vain, vaikerteli Einar, jonka karhun kouristus ja uusi pelko hengestään oli säikähyttänyt pahanpäiväisesti.