— Tietysti kristittyjen ilkeys. Sehän on hyvin yksinkertainen asia, vastasi Kammo.
— Olisikohan tuohon muitakin syitä? kysyi muuan.
— Muita syitä siihen ei tarvitse etsiä, vastasi loihtija. Siinä on jo kyllin syytä.
— Mutta entäpä siihen löytyy muitakin syitä, sanoi muuan joukosta, terävästi Kammoa katsellen.
— Mitä tämä merkitsee? tiuskasi Kammo, jos muita syitä tiedätte, miksi tulette niitä minulta kysymään?
— Tulemme niistä kanssasi puhumaan, äläkä siitä pahastu. Me uskomme Ukon olevan meille närkästyneenä.
— Lepyttäkää hänet sitte paremmilla uhreilla kuin tähän asti.
— Me luulemme, että Ukko on tuskaantunut, kun ensimäinen miehemme kristityitä auttaa, jopa suvaitsee heidät asuakin luonaan.
— Semmoinenko oli asianne? huusi Kammo ja hänen muotonsa muuttui. Ulos heti paikalla tai panen mahtini liikkeelle ja koirina sekä sikoina saatte täältä kotiinne palata!
Äkkiä miehet siirtyivät ulos, paitsi kahta, jotka polvistuivat Kammon eteen ja rukoilivat armoa ja anteeksiantamusta.